Helou, helou, Pissismummo täällä taas. Ei olekaan tavattu aikoihin, on tässä ollu kaikenlaisia afäärejä pitkin kesää, ni on kirjoittelu jääny vähä niinku paitsioon. Ei tarvinnu männähelteillä olla paljo mitää mieltäkään mistään, päivät lupperehti niin somasti muuteski etiäppäin. Vaan sitte ylitettiin Pissismummon ärsky (siis tiäksä se kynnys, jok’on just ennen ku ihminen ärsyyntyy) – juuh ja oikein seittemän sentin koroilla ylitettiinkin.
 

Akkainlehti sai köniinsä, kun oli mennyt esittelemään tietyn autovirman pomon ansiokkaita ajatuksia naisista. Mitähullua mennä könittämään lehteä, sehän teki lukijakunnalle palveluksen, kun herätti missikset unestaan kerranki oikeella asialla. Kannattais antaa oikein journalistipalkinto moisesta uroteosta.

Automerkistä Mummo piittaa viis, ihansesama mikä. Ei kai se nyt herraisä ole auton vika, jos ajajalla on joku napoleonkompleksi tai myyntivirman johtohenkilöllä on pissiä päässä. Epäoleellista kerrassaan minkä virmankaan oli pomo, hetihän tuo ymmärsi nostaa kytkintä, kun nimi pamahti lööppiin. Kai sit siellä virmassaki ylitty jonkun ärsky. – Juuei, ei ole senmerkin autoa Pissismummon Poikakaverilla, hähää, mitäs luulitte.

Poikakaverista puheenollen. Aatelkaa nyt, tämä meni kosimaan semmoista naista, joka heti ilmotti, että juuh, kyllä se sopii, vaan paitas sitte silität itte. Naisexperttipomon mielestähän suhde vetelee viimeisiään, jos nainen kieltäytyy silittämästä paitaa. No on vedelly kohta neljäkymmentä vuotta hyvinkin tämä suhde.

Pissismummo senpuoleen piittaa kengänkoroistakaan. Paljoks toi seittemän senttiä nyt on. Mummo näki kerran semmoisen vilmin, missä kaikki naisihmiset käveli aineski kymmensenttisillä, meinaan siihen virmaan ei otettu duuniinkaan, jossei niillä eiffeleillä pystyssä pysyny. Ja nainen sentään oli pomona siellä.   

Hetkonen nyt… juuh, oli vielä muutama pölyinen korkokenkä kaapin perukoilla. Ja joka korosta puuttuu se seittemäs sentti, joka Pissismummosta tekis naisen. Ikävä juttu, vai mitä.