Olemme valinneet laivavuoron, joka on Travemünden satamassa aamulla. Siitä on helppo luikahtaa tielle numero 76 ja edelleen Kielin ja Schleswigin ohi kohti Tanskan rajaa. ’Tiemestari’ on enimmän aikaa eri mieltä kanssamme reitistä, se yrittää kovasti kangeta meitä moottoritielle. Ajaja pitää kuitenkin päänsä ja niin saamme ohiajellessa tuntuman Pohjoisen Saksan hyvinvoiviin maaseutukyliin. Poikkeamme tauolle Kieliin ja osumme torille, jossa on mukava juoda kahvit ja katsella mitä saksalaisemännät keräävät koreihinsa viikonlopuksi. Pussillinen omenoita päätyy meidänkin matkaamme.
Flensburgin kohdalla tuskin havaitsee milloin Saksa muuttuu Tanskaksi ja pian olemme jo Ribessä. On lauantain iltapäivä, kuumaa. Vanhankaupungin tunnelmallisten katukahviloiden varjopöydissä on täyttä. Katedraali näkyy olevan varattu vihkimistä varten, ehdimme nauttia kevyen lounassalaatin ensin. Kun palaamme, upeasti pukeutunut hääväki purkautuu juuri kirkosta. Skottiasuun pukeutunut herra soittaa säkkipilliä ja punainen avoauto odottaa morsiusparia. Tanskalais-skottilaista elämänkuun juhlaa!
Riben keskiaikainen katedraali on kuuluisa upeasta modernista taidekokonaisuudestaan: leiskuvissa väreissä hehkuvista lasimaalauksista, alttariseinän mosaiikeista ja apsiksen kattofreskosta. Esite kertoo, että taiteilija Carl-Henning Pedersen oli tuonut Pohjois-Italiasta värillistä lasia, jota murskasi mosaiikin materiaaliksi. Teokset taittavat valoa erikoisen kauniisti eri sävyissä katsomissuunnasta riippuen. Modernin taiteen saaminen vanhaan katedraaliin oli mutkikas prosessi: aihiot olivat julkisesti nähtävillä ennakkoon ja kävijät saivat kirjata mielipiteensä. Vaikka ihastelijoita oli vähemmän kuin arvostelijoita kirkkoneuvosto teki 1980-luvulla rohkean päätöksen ja tilasi taiteilijalta sekä mosaiikit että kattofreskot. Viisi lasimaalausta on nimetty Maasta taivaaseen, Sininen legenda, Taivas ja maa, Punainen sydän ja Taivaallinen silmä. Mosaiikkiteosten aiheet ovat pääosin vanhasta testamentista ja niissä on runsaasti myyttisiä symboleja. Kattofreskon kuva-aiheet liittyvät lasimaalausten ja mosaiikkien aiheisiin. Kokonaisuus on vaikuttava.
Toiseen häätilaisuuteen törmäämme myöhemmin, kun yritämme Pyhän Katarinan dominikaaniluostarin kirkkoon. Kauniin puiston ympäröimästä luostarista on tehty reformaation jälkeen sairaala ja kirkko on säilytetty, ainoana neljästä Riben keskiaikaisesta luostarista. Nyt emme enää jää odottelemaan häätilaisuuden päättymistä, on jo aika huolehtia yösijasta. Olemme ajatelleet kokeilla Bed’nBreakfast-majoituksia matkalla. Osoittautuu kuitenkin, ettei kylttejä juurikaan tienvarsilla näy. Ribessä on kaupunkiesitteen mukaan 28 B&B-paikkaa, joista kolmeen yritämme. Ensimmäinen on täysin aution tuntuinen, toisen ovet taivasta myöten auki, muttei ketään kotona ja kolmannesta kerrotaan, että on täyttä. Luovutamme ja päätämme ajaa saman tien Esbjergiin.
Ilta on käsillä, mutta ehdimme käydä tervehtimässä Esbjergin neljää valkoista Jättiläistä, jotka istuvat tuijottamassa merelle. Svend Wiig Hansenin taideteoksella on nimi Mennesket ved Havet ja se valmistui kaupungin 100-vuotisjuhlien kunniaksi 1995. Patsaiden edustalla on erityisesti lapsiperheiden suosima piknik- ja uimaranta. Yhden Jättiläisen jalkojen juurella pitää lauantailystiään ryhmä pinkkeihin balettihamosiin pukeutuneita naisia. Näky on mykistävä. Palaamme kaupunkiin ja hotellihan meidät sitten majoittaa. Illalla kävelemme keskustan katuja ulkoilmakonsertin säestäessä iltapalapaikan haeskeluamme. Ilmeisen suositussa kiinalaisessa ravintolassa tilaamme annoksen kanaa ja riisiä sekä Won-Ton-keittoa, jossa on taikinanyyttiin käärittyjä pikkuisia lihapullia maukkaassa kasvisliemessä. Herkullista ja halpaa.
Paikallinen Scandic-hotelli on niin huippuekologiseksi suunniteltu, että vuoteella on vain yksi peitto, yksi tyyny (kaapista löytyy toinen) ja kylpyhuoneessa yhdet pyyhkeet. Toinen ihmettelee respaan onko meille annettu yhden hengen huone. Ei kuulemma ollut, pyykkiä vain pyritään rajoittamaan. Toinen saa omat pyyhkeet, emmekä sitten valita enää peitosta. Ilmastointi toimii ihanasti, peite riittää toisin päin käännettynä molempien jaloille. Itse asiassa täällä nukumme lähes parhaimmat yöunet koko matkalla.
*matka jatkuu
Tuttuja reittejä olet kulkenut. Riben kirkko oli minustakin hieno, kuten koko pikku kaupunki. Mukavalta kuulostava matka, hyvässä seurassa.
Kommentin jätti Leen@ · tiistaina 25. elokuuta @ 16:46