p8061451.JPG

Ilmastoidussa hytissä nukuttaa hyvin. Toinen sanoo aamiaisella: tänään ei näy mitään. Hän tarkoittaa avaran meren osuutta matkasta, horisontin ympyrää, joka sulkee sisäänsä laivan ja yllä kaartuvan taivaankannen. Näemme eri asioita, tiedän. Näkymiä jaetaan. Ihmettelen taas miten sinistä kaikki on merellä, taivaan sini astetta vaaleampaa, meren sini taittuu harmaaseen. Pilviä ei näy, vain haihtuvaa savua, auerta, tuuleen hajoavia höyryvanoja taivaanlaella ja muutama yksinäinen lokki matkalla sinne, mistä me tulemme.

Päivä on kuuma, etsimme kannelta varjoa. Neljän aikaan Finnlady rantautuu Gdyniaan, jossa osa matkustajista vaihtuu. Tämä poikkeama on ensimmäistä kertaa käytössä uusitulla reitillä. Gdynia näyttää valtavan suurelta lähtösatamaamme verraten. Kymmeniä laitureita nostureineen, yllättävän paljon harmaita sotalaivoja. Jollakin laiturilla puretaan vanhaa alusta, hitsauskipinät sinkoilevat. Näyttää siltä, että Puolan satamat eivät ole vielä ehtineet Varsovan liiton ajoista EU-aikaan. Ruosteista romua on paljon.

p8071495.JPG

Matkapäivään kuuluu kolme ateriaa. Tarjoilupöydät tulvivat herkkuja. Lajien runsaus vaikeuttaa valintaa, siivu sieltä toinen täältä täyttää äkkiä lautasen. Ruoka on laadukasta, maussa tosin huomaa kotikeittiötä runsaamman suolan käytön. Laivan pikku myymälästä etsin lavendelisaippuaa, mutta löytyykin ihanasti orvokintuoksuista (’must’-tuliainen itselleni). Sieltä pyrkii mukaamme myös valkoturkkinen, pieneen käteen sopiva lammas, jonka pyöreiksi hiotuilla puujaloilla voi hellästi kutitella Pikkuritarin selkää.

Tämän matkan iltajuttu on Petri Tammisen pokkari Mitä onni on, jota luen ääneen. Ensin Toinen näyttää vain kuuntelevan kohteliaasti, mutta miehisen huumorin sävyttämän tarinan edetessä hän alkaa jo hymyillä ja naureskella kuulemalleen. Itsekseni luen kansituolissa Anam caraa, kelttiläisen viisauden kirjaa. Teksti on hyvin hoitavaa ja antaa ajatuksille ravintoa. Mietin vääjäämättömyyksiä, auringon vaellusta taivaan laelta meren syliin, ihmisen elämän kulkua. Valo ja meri, elämän kehto ja hauta. Ajatus tuntuu rauhoittavalta ja kauniilta.

Vuoteessa annan hytin ikkunasta näkyvän kuunsillan lumota minut uneen. Pilviharso häilähtää, lipuu kuun kasvoilta ja kohta se nauraa minulle koko naamallaan.

*matka jatkuu

  • Oh, niin kaunista, niin syvää. Kiitos kun päästät lukijasikin kokemaan!

    Kommentin jätti Haavetar · lauantaina 22. elokuuta @ 09:14

  • Osaat kuvatakin kauniisti! Saisit teetettyä kauniita postikorttejakin kuvistasi, sopisivat hyvin matkamuistokorteiksikin! Kuvaat tapahtumia tosi herkän kauniisti ja tyylikkäästi. Käyn usein lukemassa vaikka en jätä aina puumerkkiäni käynnistä. Olet varmaan itse tosi harmoninen luonteeltasi!?

    Kommentin jätti VILUKISSI · lauantaina 22. elokuuta @ 10:04

  • Kiitos tekstistäsi Ellinoora, mikä nautinto onkaan sitä lukea. Sinulla on taito nähdä ja kokea, sekä kertoa niin kauniisti.

    Kommentin jätti Simpukka · sunnuntaina 23. elokuuta @ 17:53

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista.

This site is protected by reCAPTCHA and the Google Privacy Policy and Terms of Service apply.