” Elokuussa kesää kaipaavat kulkevat kodittomina. Heillä on yhä henkinen rantapyyhe harteilla ja heinäkuun hiekat varisevat heidän hermostuneista sormistaan. He tuntevat, että jotain on vialla…
Syksyyn siirtyjät selaavat kärsimättömin sormin kalenteria ja jonottavat työväenopiston ovella ilmoittautuakseen ranskan alkeisiin, rivitanssikurssille ja metallipakotustöiden perustaitoihin. He tietävät miten arkea hallitaan…
…meissä on päällekkäin kesää ja syksyä, sekä kaipausta että siirtymistä, mennyttä ja alkavaa…”
Riku Korhonen kolumnissaan Kesän päättyessä, HeSa tänään
Luin samaa kolumnia ja hämmennyin. Aina aikaisemmin olen ollut ehdottomasti syksyyn siirtyjä, innolla kalenteriin tarttuja, syksyn innoittama syksyn lapsi. Tätä kesää katselen kuitenkin kaivaten, tuleva syksy pelottaa kun en saa täyttää kalenteriani turvallisin merkinnöin… Ehkä jatkan tilitystäni huomisen blogikirjoituksessani, kiitos innoituksesta – tai sitten huomisen sanat ovat jo uudet.
Kommentin jätti Leen@ · keskiviikkona 19. elokuuta @ 23:13
Huomisen sanat ovat aina uudet, vaikka aihe olisi sama! Minullakin on ollut vaiheita, joissa ollaan avoimella areenalla ja tulevaisuuden tuntemattomuus huojuttaa. Joskus voi olla myös helpottavaa, jännittävää oikeastaan – kun tutut askelmerkit puuttuvat. Niin ehkä on, ettei syksyä tahtoisi päästää tulemaan, jos jokin iso asia elämässä on syönyt kesää. Hyvää syksyysi toivoen…
Kommentin jätti Ellinoora · torstaina 20. elokuuta @ 14:32