”Herra, tahdon ottaa sinut vastaan elämääni sillä tavoin kuin itse katsot hyväksi. Totuudeksi – joka on kerrottava, Elämäksi – joka on elettävä, Valoksi – joka on sytytettävä, Rakkaudeksi – jota on rakastettava, Tieksi – jota on kuljettava, Iloksi – jota on annettava, Rauhaksi – jota on levitettävä, Uhriksi – johon on suostuttava perheessäni ja naapureitteni parissa.” -Äiti Teresa
Heti alkuun kömmähdän: Herra, tahdon ottaa sinut vastaan elämääni sillä tavoin kuin itse katson hyväksi. Näinhän se todellisuudessa taitaa olla. En edes rohkene väittää, että tunnen Jumalan, jota kuitenkin vilpittömästi yritin palvella hänen kirkkonsa tehtävissä kymmenet vuodet. Varmaan olen tehnyt monet asiat juuri niin kuin itse olen katsonut hyväksi. Mitenkä muuten?
Sitten kompastun totuuteen. Voi, miten voisi tietää mikä on totuus! Raamattuni kertoo, että Jeesus Kristus on totuus. Heti herää vain kimppu uusia kysymyksiä, joihin ei ole vastausta. Tämä aika ei totuuksista piittaa; asiat ovat sitä, miltä ne näyttävät ja ne saadaan näyttämään vaikka miltä. Toisaalta moni näyttää uskovan, että totuus on hänen hallussaan ja ryhtyy uhkarohkeasti Jeesuksenkin tulkiksi.
Kolmannen kerran nikottelen uhrin kohdalla. Pitkään mietin uhriuden etymologiaa. Onko uhri aina de facto täysin viaton vai voisiko hänellä olla omaa osuutta uhriksi päätymiseen? Rikoksen uhri saattaa hääriä väärissä puuhissa itsekin tai uhkarohkea ottaa riskejä, jotka altistavat uhriutumaan. Onko onnettomien olosuhteiden tai puhtaan sattuman uhreja muualla kuin tulvissa ja maanjäristyksissä?
En pyri Äiti Teresaksi, en osaa noin rukoilla. Uhriksi suostumisen, uhrautumisen ristiriitaiset mietteet tuovat ajatukset takaisin Jeesukseen. Ei tainnut olla hänkään ihan viaton kohtaloonsa; härnäsi tietoisesti aikansa uskontotuuksien ja vallan hallussapitäjiä. Kulki omaa tietään muita mielistelemättä. Aikansa anarkisti.
Jumala, Totuuden ja Rakkauden Henki, toivon ja rukoilen, että olet läsnä elämässäni. Ei minusta ole totuutesi tai tahtosi tulkiksi. Yritän vain kulkea tietäni niin, että henkesi valo, ilo ja rauha heijastuisi elämässäni ja rakkautesi olisi ihmissuhteitteni lämpönä.
Kiitos rehellisestä kirjoituksesta. Armollinen Jumala antakoon meille anteeksi itsekkyytemme, haparoivat yritykset, joita tuli luultua niin varmoiksi ja hyviksi. Sanasi totuudesta ja uhrista jäävät siemeneksi mieleeni.
Tulin toisen blogin kautta kun kommentoit naapurikaupungin alikulkua omaksesi. Että kuka se minua lähellä bloggaakaan? Ja juuri kävimme Kulmiksessa iltapäiväkahveilla tänään.
Kommentin jätti Leen@ · sunnuntaina 2. elokuuta @ 20:00
Kiitos kommentista, Leen@ ja onpa ilo tutustua näin! Olen kirjoitellut vuodesta 2005, silloin viimeisen työvuoden blogia Kolmannen huoneen kynnyksellä. Kirjoittaminen on ollut mukavaa ja jatkunut sitten eläkkeelle jäätyäkin nyt tässä Kolmannessa huoneessa. Kirjoitat puhuttelevasta elämänvaiheesta omassa blogissasi, jonka näin löysin. On hyvä, että jaksat jakaa tuntojasi, samojen kokemusten kanssa kamppailevia löytyy ja sillä tavalla vertaistukea puolin ja toisin.
Kulmiksen ihaniin kakkuihin tulee toisinaan langettua…
Kommentin jätti Ellinoora · sunnuntaina 2. elokuuta @ 21:16
Avasin Roomalaiskirjeen luettuasi kirjoituksesi katsoakseni mitä siellä uhrina olemisesta sanottiinkaan. Luvun 12 alussa näin: ”Jumalan armahtavaan laupeuteen vedoten kehotan teitä, veljet: Antakaa koko elämänne pyhäksi ja eläväksi, Jumalalle mieluisaksi uhriksi. Näin te palvelette Jumalaa järjellisellä tavalla.”
Uskoisin että luvun loppuosa antaa vihjeitä siitä millainen tämä ELÄVÄ uhri on. Sieltä löytyy mm tällaisia ajatuksia:
-uudistukaa mieleltänne
-älkää ajatelko itsestänne liikoja
-olemme kukin toistemme jäseniä
-kullakin erilaisia armolahjoja: profetoiminen, palveleminen, rohkaiseminen, antaminen, johtaminen, auttaminen
-olkoon rakkautenne vilpitöntä
-kunnioittakaa kilvan toisianne
-toivokaa ja iloitkaa, ahdingossa olkaa kestäviä, rukoilkaa
-auttakaa puutteessa olevia
-osoittakaa vieraanvaraisuutta
-iloitkaa iloitsevien kanssa, itkekää itkevien kanssa
-älkää pitäkö itseänne muita parempina
-älkää maksako pahaa pahalla
-eläkää rauhassa kaikkien kanssa
-älkää ottako oikeutta omiin käsiinne
-älä anna pahan voittaa itseäsi, van voita sinä paha hyvällä
Hmm… millaista olisi olla tällainen ”uhri”, elävä sellainen?
Kommentin jätti Ansku · tiistaina 4. elokuuta @ 00:24
Ymmärrän siteeraamasi raamatunkohdan ajatuksen jotenkin niin, että pyrkimällä elämään Jumalan tahdon mukaan (vanhassa raamatunkäännöksessä puhuttiin kilvoittelusta), joutuu tavallaan uhraamaan – ei pelkästään itsestä nousevia satunnaisia mielitekoja, vaan oikeastaan koko elämänsä, halun surffata kevein purjein minne ikinä tuuli kuljettaa. Omana tekona se on raskas ja vaativa uhri, mutta Kristuksen pelastavan rakkauden ohjaamana suloinen tie kulkea.
Kiitos kommentista, Ansku.
Kommentin jätti Ellinoora · tiistaina 4. elokuuta @ 13:31