Pissismummolla on kummipoika, jonka nuorimmainen on ominut käyttöön muutaman tehokkaan sanan.  Juuei, ikävä kyllä ne ei ole mitään hurmurivauvojen lellikamaa. – PAKKO, tärähtää kohtalaisella volyymilla sopivassa saumassa. Toinen yhtä tehokas on EI. Siinä on ehtaa suomalaista sisua poijalla. Ettei vai osaa sanoa eitä tämä mies, hui hai!  

Sanotaan, että Suomi on vapaa maa, täällä ei ole pakko muuhun kuin kuolemaan ja siihenkin vasta kun ensin on eletty. Pissismummo on ollut huomaavinaan, että pakkoa löytyy kyllä elellessäkin. Jos ei ole ulkopuolista niin sisäpuolista aineski. Niinku toi siivousvimma. Iskeny on jo kahdesti sekin salama samaan huusholliin. Ensin oli pakko siivota vaatehuone. Kuukauden päivät meni tulosta ihaillessa. Sitten iski pakko siivota pihavaja.

Oli se hirmuinen urakka, ilmankos tuota on lykätty vuodesta toiseen. Täpötäynnä sen sortin tavaraa, mitä ’joskus saattaa tarvita johonkin’. Tuleehan silläkeinon katto-orsi vastaan vaikka mimmosessa aitassa saatikka pikkuisessa pihavajassa. Vajan seinäpaneelit oli uusittu ja maalattu ensin. Olikin nähtävyys hetken aikaa, kun seinät oli purettu ja kehikko vain sen kaiken roippeen ympärillä. Ei hevin unohdu.

Kertaalleen hyväksi havaittu sisäisen siivouspakon hoitoresepti otettiin taas käyttöön. ’Kaikki pihalle ja puolet takaisin’. Sanat ei riitä kertomaan, mitä kaikkea sisuksista paljastui. – Vieläks tää mehumaija on olemassa! Tätä on äitis käyttäny viimeks öbaut nelkyt vuotta sitte? – Enpäs muistanukkaan, että mulla on vielä sukset, ei meinaan oo lunta näkyny näillä main! Onks nää ees mun vai kuopukkapoijan? – Ei oo totta, täällä on sun opiskelukirjat yhdessä laatikossa…

Täytyy sanoa, että Pissismummo ja Poikakaveri olivat jonkinmoinen näky itsekin. Nääs pahimmassa vaiheessa piti ottaa suikale kertakäyttölakanaa hengityssuojaimen virkaa toimittamaan, kun luudittiin hiiriperheen möyhentämiä auringonkukan siemeniä ja muuta epämääräistä moskaa lattialta. Perusteellisen nuohouksen jälkeen oli sortteerattava pihalle nostettu romppeisto ja ladottava puolet takaisin hyllykköön.  

Jäätiinpä henkiin siitäkin. Saunan lauteilla paranneltiin kolotuksia iltasella ja Mummo hiljensi ronaavan kenkkukoipensa sinisellä pillerillä yölepoon. Hylätty vajansisuskalusto oli pihassa senverta murheellinen näky, että pakkohan sekin oli toimittaa pois kohta aamun koitteessa.

  • Hurja urakka. Onneksi olkoon!

    Kommentin jätti Ansku · maanantaina 27. heinäkuuta @ 22:14

  • Kiitos, Ansku! Tässä elämänvaiheessa (meinasin ihan sanoa tässä iässä!) moni asia tuntuu hurjalta urakalta. Vielä kymmenen vuotta sitten nykyiseen päivän urakkaan olisi mennyt puoli päivää. Mutta työ kiittää aina tekijää ja ilo aikaansaannoksesta tuntuu puolestaan kaksinkertaistuneen.

    Kommentin jätti Ellinoora · tiistaina 28. heinäkuuta @ 11:57

  • Tuo on kamala tauti, mutta niin tarpeellinen. Tuli melkein nauru noiden vanhojen opiskelukirjojen kohdalla. Itse heitin kaikki pois jo viisi vuotta sitten. Ei niissä olisi ollut mitään käyttökelpoista tietoa. Mutta herra pensastasku säilöö, säilöö ja säilöö. kaikkea vanhaa jos vaikka joskus tarttis halkea tieoa jostakin moottorista viisikymmentä vuotta sitten. Jos tuo siivoustauti on tarttuvaa, lähetän herranin tartunta etäisyydelle.

    Kommentin jätti pensastasku · tiistaina 28. heinäkuuta @ 12:33

  • Terveisiä vain herra Pensastaskulle, Pissismummon Poikakaveri on kuulunut samaan lajiin, mutta säilömisvimma tuntuu laantuneen sitä mukaa, kun itse havaitsee, miten järjetöntä se on. Kunnioitusta herättäviä luopumisoperaatioita on tässä nähty. Toivoa ei kannata menettää.

    Kommentin jätti Ellinoora · tiistaina 28. heinäkuuta @ 21:28

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista.

This site is protected by reCAPTCHA and the Google Privacy Policy and Terms of Service apply.