Suvussani on monenikäisiä, nelikuisesta ja kahdeksankuisesta aina äitiini, joka täyttää pian 95. On vauvojen viatonta suloa, on taapero- ja leikki-ikäisen kehittyvän temperamentin räiskettä. On kolmikymppisten sukupolven modernia elämää ja unelmia. Vain murrosikäisten sukupolvi puuttuu. Tässä joukossa olemme mekin kaksi, työvuosiemme uurastuksesta toipuneina ja uuden elämänjärjestyksen kanssa sinuiksi pyrkimässä.

Monenlaisten jaksojen läpi kuljettuani, monia kohtaloita läheltä myötäelettyäni osaan arvostaa tämän elämänvaiheen seesteisyyttä, onnea. Eihän elämältä aina saa mitä tilaa, ei hyvässä eikä onneksi pahassakaan. Monin tavoin on paremmin kuin olen osannut odottaa, vaikka jotkut asiat ovat menneetkin toisin kuin toivoin. Otan Jumalan lahjana ja siunauksena, että nyt on näin hyvin.

Hyvien asioiden kertomista joskus empii. Vastassa saattaa olla hämmentynyt hiljaisuus tai reaktioihin pujahtaa vihertävää sivumakua. Toisinaan saattaa syntyä yllättävä kilpailu, kumman hyvä onkaan parempi. Iloni lapsenlapsesta tuskin kohtaa lähimmäistä, jolla on menetyksiä ja rauenneita toiveita. Työssään sinnittelevän ei liene helppo yhtyä eläkeläisen vapaudeniloon. Tunteen ilmaisua voi sentään hienosäätää, mutta miten köyhäksi kävisikään vuorovaikutus, jos täytyisi ilosta vaieta ja surut pitää sisällään.

Myötäilo ja empatia ovat opettelun arvoisia, jos niitä ei ole syntymälahjana saanut.

  • Voi, miten moninkertaiseksi se ilon määrä omassa elämässä kasvaakaan, jos toisen onnesta iloitsemisen oppii. Se mitä todennäköisimmin maksaa vaivan 🙂

    Kommentin jätti Millan · perjantaina 10. heinäkuuta @ 22:32

  • Olisi se merkillistä elämää, jos kaikilla olisi
    surunpäiviä ja ilonpäiviä samaan aikaan.
    Meidän rukouspiiriisä eivät koskaan kaikki
    ole murhemielellä, aina on joitakin joilla
    on ilonaihetta jakaa. Se niinkuin tasapainottaa
    tätä matkantekoa – yhdessä surua ja iloa kannetaan,
    perille asti. Tätähän tämä elo on.

    Kommentin jätti herne · lauantaina 11. heinäkuuta @ 12:15

  • Onneksi on olemassa ilo, ilman sitä olisi paljon raskaampaa kulkea täällä maan päällä. Onneksi on olemassa lapsia ja nuoria ja vanhempia, jotka säteilevät iloa, siitä tuntee saavansa vähintään puolet itsekin. Itse olen viime aikoina listannut asioita, joista voi iloita. Yksi listassa on yksi tuttu murrosikäinen nuorukainen, joka aina silloin tällöin soittaa ja kysyy, olisiko minulla jotain hommia. Tulen aina niin hyvälle tuulelle siitä.

    Kommentin jätti mehtäsielu · sunnuntaina 12. heinäkuuta @ 12:01

  • Maailmassa on niin paljon kurjuutta, että tasapainon vuoksi on ihan hyvä suitsuttaa ilmoille iloa ja onneakin.

    Kommentin jätti Obeesia · maanantaina 13. heinäkuuta @ 09:55

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista.

This site is protected by reCAPTCHA and the Google Privacy Policy and Terms of Service apply.