*Jos suostumme kuulemaan vain sen mitä tiedämme jo ennalta, emme yksinkertaisesti voi lainkaan oppia emmekä kasvaa.

*Kaksi hyvettä, nöyryys ja rehellisyys ovat kaiken hengellisyyden perusta, mutta niiden saavuttaminen vaatii kovaa työtä.

*Useimmat meistä joutuvat konttaamaan edetäkseen niitä kohti. Emme yleensä etene ollenkaan, elleivät olosuhteet pakota meitä siihen.

*Richard Rohrin kirjasta Suostu elämään (Kirjapaja 2007)

Pakottavissa olosuhteissa ihminen ahdistuu: miksi minulle tämä? Jotkut syyllistävät Jumalaa vastoinkäymisistään, uskovat pitkävihaiseen jumalaan, joka rankaisee pahat teot aina kolmanteen ja neljänteen polveen asti. Toiset uskovat passiiviseen jumalaan, joka käyttää valtaansa sallimalla ihmisille sekä hyvää että pahaa tasapuolisesti.

Joku voi ajatella dualistisesti, että jumala on hyvyys- ja rakkausvoima ja kaikki paha on saatanasta. Voi myös uskoa, ettei mitään jumalaa ole. Karman lain mukaan ihminen saa mitä tilaa. Itsekeskeinen parahtaa: tämä on väärin, täysin kohtuutonta, en suostu – en piittaa kasvamisesta, tahdon elää vapaasti. Sattumauskoinen kysyy: toisaalta, miksi ei minullekin?

Nöyryys merkitsee suostumista elämään sellaisena kuin se ilmenee. Kun eteen tulee sellaista mitä en toivo, voin ajatella, että tässä onkin elämän kysymys minulle. Vastauksen löytäminen vaatii rehellisyyttä.

  • Niin, kipu taitaa tosiaan vääjäämättömästi kuulua ihmisen elämään, eikä Jumalastakaan ole seipääksi, jonka avulla voi hyppiä kipujen yli, vaan ne on suostuttava elämään läpi. Mietin mitä iloa Jumalasta sitten oikeastaan on. No ehkä hän voi auttaa kestämään niitä kipuja. Ehkä häneltä voi oppia sitä rehellisyyttä ja nöyryyttä. Vai?

    Kommentin jätti matilda · maanantaina 15. kesäkuuta @ 15:18

  • Viime k?ss?l??suostuminen on sit?ettei vaihtoehtoa edes ole.

    Kommentin jätti olematon · maanantaina 15. kesäkuuta @ 17:24

  • Välillä tuntuu, että toisia elämä (tai Jumala) haluaa opettaa niin kovin paljon enemmän ja kovemmalla kädellä kuin toisia. Tyydy, sielu, Herran tahtohon?

    Kommentin jätti Inka · maanantaina 15. kesäkuuta @ 21:45

  • Jäin miettimään retorista kysymystä, mitä iloa Jumalasta sitten on. Tunnen iloa monista elämään liittyvistä asioista, eivät ne välittömästi liity Jumalaan – tai ehkä ilon s y v y y s jotenkin liittyy. Mahdollisesti kysymys sisältää myös ajatuksen mitä apua tai hyötyä on uskoa Jumalaan. Ehkä hän voi todella auttaa kestämään elämän kipua tai oppimaan rehellisyyttä ja nöyryyttä? En tiedä, mutta jotain sensuuntaista olen kokenut, viimeksi tänään.

    On totta, että vaihtoehtoja ei aina ole. Elämä ohjautuu sillä tavoin ikään kuin väistämättömän kautta eteen päin. Joskus myös vaihtoehtoja ei n ä y t ä olevan, mikä pakottaa pysähtymään ja aikalisä voi aukaista vaihtoehdon, jota muuten ei olisi tajunnut.

    Onko siis myös opettajajumala…joka tietää ihmistä enemmän ja paremmin miten on ja näpäyttää kynsille meitä tietämättömiä? Toivottavasti ei tunnu saivartelulta, mutta ymmärrän tyytymisen eri tavoin kuin suostumisen. Edellinen on kyselemätöntä, kyseenalaistamatonta nöyrtymistä auktoriteetin edessä. Ehkä joku nöyryydessä pyhittynyt pääsee sinne asti. Onhan ihmisellä oikeus olla tyytymätön, kysyä, kapinoida, etsiä, löytää tai olla löytämättä. Suostuminen on prosessiin antautumista.

    Kiitos arvokkaista, ajatuksia antavista kommenteista Matilda, Olematon ja Inka.

    Kommentin jätti Ellinoora · maanantaina 15. kesäkuuta @ 22:24

  • Minä uskon oikeudenmukaiseen Jumalaan. Tapahtuipa meille tässä elämässä mitä vaan, kaikki on Jumalan tiedossa ja Hän sallii meille myös pahaa ja kärsimystä – mutta ei mielin määrin sitäkään. Silloin kun kivun ja kärsimyksen keskellä näkee Jumalan huolenpidon ja rakkauden alkaa tajuta mistä tässä elämässä on kysymys.

    Kommentin jätti savisuti · tiistaina 16. kesäkuuta @ 14:42

  • Hyvään Jumalaan uskovan tuntuu mahdottomalta ajatella, että Jumala olisi epäoikeudenmukainen ihmisiään kohtaan. Monet niin kuitenkin kokevat silloin, kun elämään tulee kestokyvyn ylittäviä vaikeuksia tai menetyksiä toisensa perään. Toinen kestää enemmän kuin toinen. Jos luottamus Jumalan huolenpitoon on vahvistunut elämän aikana, voi yhtyä siihen mitä sanot. – Kiitos kommentista, Savisuti.

    Kommentin jätti Ellinoora · tiistaina 16. kesäkuuta @ 18:57

  • ”Nöyryys merkitsee suostumista elämään sellaisena kuin se ilmenee.”
    Usko merkitsee suostumista Jumalaan sellaisena kuin Hän ilmenee.

    Kommentin jätti mm · keskiviikkona 17. kesäkuuta @ 14:48

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista.

This site is protected by reCAPTCHA and the Google Privacy Policy and Terms of Service apply.