Projektinjohtaja oli jo keväällä kutsunut sekä torstaimummolan että vanhainkodin Nostalgia-ryhmän maaseutukotiinsa kesänaloitusretkelle. Oli ajatus viettää kesäistä puutarhajuhlaa kukkivien omenapuiden katveessa. Osoittautui, että toukokuun lopun helteistä huolimatta omenapuut eivät puutarhassa kukkineetkaan tänä keväänä. Sääkin alkoi muuttua retkipäivän lähestyessä. – Ei hätää, jos sataa, kokoonnumme vastaluudittuun latoon, lupaili kutsujen emäntä. Aamulla satoi ja oli tosi koleaa. Päädyimme tupaan.

Miten rattoisaa meillä olikaan! Toistakymmentä mummelia, kaksi pappaa ja monen monta avustavaa käsiparia – kaikki mahduimme tupaan loistavasti! Nuorimmaisina talonväen toista ja kolmatta sukupolvea – pikkupikkuisin 2 kk ja Isoveli 3 v – ja joukon vanhimpina yli yhdeksänkymppiset. Oi, sitä elämän runsautta, muistojen kirjoa, tulevaisuuden toiveita ja unelmia!

Tuvan pitkän pöydän ääressä oli leppoisaa perheväen tuntua. Monelle oli taatusti mukavaa vaihtelua arkisiin yksin nautittuihin aterioihin saada syödä yhdessä kauniisti katetussa pöydässä. Talon makkaramestari loihti pöytään grilliherkut, salaatti syntyi taitavin käsin tuota pikaa, mukana tuodut aamuntuoreet sämpylät maistuivat ja kahvin kera taikoutui oiva rahkapiirakka jälkiruuaksi.

Onnelliset tupaankutsutut toivat kuka runon, kuka soiton tai laulun yhteiseksi iloksi.  Satumaa-tangon myötä kukin sai kertoa missä on hänen satumaansa. Muuan torstaimummoista kiteytti yhteisen tunteen: kyllä se on nyt tässä tuvassa.

  • Hei Ellinoora!
    Kiitos ihanasta kirjoituksesta! Heti tuli mieleen, että saahan sitä käyttää ”loppuraporttiin”?!

    Terveisiä myös Pohjois-Karjalasta meidän sisarustapaamisesta. Kaikki 7 elossa olevaa pääsi paikalle puolisonsa kanssa, kenellä puoliso vielä oli. Lapsuuskodin hirsiseinät saivat taas kuulla monen monta tarinaa, paljon naurua ja laulua! Ruokaa oli runsaasti, kuinkas muuten, Karjalassa. Viime yönä lauloimme kolme tuntia yhteen pötköön laavulla nuotion lomottaessa lämpöään. Sain oman Ukkelini nurmikkovalssiin sisarusporukan laulun tahdissa! Ja se on harvinaista!

    Pohjosi-Karjalan alkukesän valoisa yö on lähes parasta mitä tiedän!
    Iloa ja näkemisiin!
    Irma

    Kommentin jätti Irma · sunnuntaina 7. kesäkuuta @ 20:57

  • Oi, ’nurmikkovalssia’ ja ’laavulaulua’ Pohjois-Karjalan kesäyössä…
    (Luvallani voit toki lainata tekstiä, jos sopivaa kohtaa löytyy.)

    Kommentin jätti Ellinoora · sunnuntaina 7. kesäkuuta @ 21:51

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista.

This site is protected by reCAPTCHA and the Google Privacy Policy and Terms of Service apply.