Aamulla hiusmuotoilijani kysäisi tukkaani tuivertaessaan mitä lomasuunnitelmia meillä on. Saman tien hän muisti: ai niin, mutta teillähän onkin nyt molemmilla pelkkää lomaa. – On suunnitelmia, on unelmia ja on remonttia, vastasin. Unelmia pitää helliä, niistä ne suunnitelmat kehrääntyy. Remonttiahan riittää aina.

Kaikenmoisen kesäpuuhan keskellä tekee pieni arkinenkin irtiotto oikein hyvää. Ajoimme Naantaliin, yhteen viehättävimmistä kesäkaupungeista. Söimme rannan tuntumassa herkkuannokset perinneruokaa, perunamuussia ja silakkapihvejä. Ihanasti ravittuna nousimme vanhaan luostarikirkkoon musiikkijuhlien juhlakonserttiin. Presidentti ja rouva Koivisto sekä rouva Ahtisaari näkyivät juhlistavan tilaisuutta läsnäolollaan.

Joseph Haydnin G-duuri-jousikvartetto Fine Arts Quartetin esittämänä soi kauniisti, mutta intohimottomasti. Bohuslav Martinún sonaatin (n:o 2) sellolle ja pianolle kuulin ensi kertaa, Arto Noraksen ja Ralf Gothonin huima tulkinta tarjosi ehdottoman elämyksen. Felix Mendelssohnin Oktetto pyyhki mielestä viimeisetkin arkiset mietteet. Tässä upeiden muusikoiden kokoonpanossa soittivat mm. nuoret viulistimme Elina Vähälä ja Jaakko Kuusisto.

Paluumatkalla mietin, mikä tekee Naantalin musiikkijuhlien konsertit aina niin erityisellä tavalla sielua ravitseviksi. Loistavia muusikoitahan on monilla musiikkijuhlilla ja hienoja konserttisaleja riittää. Voisiko se jokin olla tuo ikivanha temppeli, jonka akustisesti niin lämmin ja rikas holvisto soittajaa ja kuulijaa nöyrästi puhuttelee.