Viikkopyhänä tuli mieleen: käynpä katsomassa torstaimummoa, joka on ollut pitkään poissa, sairaalassa, kotona ja viimeisen tiedon mukaan taas sairaalassa. Mummolan porukalla laitetaan aina kortti poissaolijalle, mutta ei se ihan sama ole kuin kohtaaminen. Läksin kävellen metsikön poikki ja poimin pienen kimpun valkovuokkoja matkalla.

Terveyskeskuksen vuodeosastolla oli vuoro vaihtumassa. Erehdyin kysymään poislähtevältä hoitajalta. Ei tunnistanut nimeä eikä ollut aikaa paneutua asiaan. Iltavuorolainen saatteli siinä vanhaa rouvaa huoneeseensa, ei muistanut onko täällä sennimistä, mutta lupasi ottaa selvää, kunhan ehtii. Potilas reagoi kukkakimppuuni. – Miten kauniita, ovatko ne tosiaan vuokkoja, ihasteli hän. Ohi kulkeva miespotilaskin puuttui puheeseen. – Tiesitkö, että valkovuokolta vie viisi vuotta juurtumisen jälkeen ennen kuin se kukkii, kysyi hän minulta. – Niinkö, en tiennyt.

Odottelin käytävällä. Kuulin, miten toimistossa arvuuteltiin, onko kysytty henkilö täällä vai missä. Kukaan ei tuntunut tietävän. Vastaava hoitaja istui päätteen ääressä ja yritti selvittää asiaa. Viimein minulle tultiin kertomaan, ettei hän ole täällä. Ei ollut tietoa (tai ei kerrottu) onko potilas kotiutettu vai siirtynyt toiselle osastolle. Ei tarvinne ihmetellä, miksi taloa myös ’arvauskeskukseksi’ kutsutaan, tulin ajatelleeksi.

Jätin valkovuokot vanhan rouvan pöydälle. Oli liikuttavaa nähdä, miten kokonaan hän ilahtui kukista. Ulkona soitin torstaimummon kotinumeroon. Sielläpä hän. Ja vuokkometsäpolkua sinnekin.

  • Voi miten kuullosti tutulta. Toissakesänä etsin äitiäni keskisen Suomen sairaaloista puhelimitse, koska olin melkein 300 km päässä. Etsimisessä meni toista tuntia, vaikka niissä *keskuksissa on ne viimeisen päälle hienot IT-laitteet. Tuijotetaan ihmistä sotu-numerona, nimi ei taida enää sanoa mitään.

    Kommentin jätti Liisa · perjantaina 22. toukokuuta @ 17:00

  • Tulit sentään vahingossa ilahduttaneeksi kukkasilla jonkun toisen mummelin. Ei huono saldo siitä reissusta sekään 🙂

    Kommentin jätti Millan · perjantaina 22. toukokuuta @ 19:15

  • Äitini on ollut viisi vuotta palvelutalossa. Keskiviikkona minulle ilmoitettiin, että äiti pitäisi siirtää terveyskeskuksen vuodeosastolle, jossa on vapautunut paikka. Perjantaina oli muutto ja samana päivänä äidin palvelutalon huoneeseen tuli jo uusi asukas! Olin puulla päähän lyötynä ja järkyttynyt. Kävin torstaina tyhjentämässä äidin huonetta. Äiti vaikutta kohtalaisen hyväkuntoiselta, mutta oli hiukan huonotuulinen. Kävin eilen katsomassa äitiä terveyskeskuksessa. Minusta hän oli paremmassa kunnossa kuin moni muu palvelutalon osastolla, jossa äitini on asunut. En ymmärrä. Luulin, että äiti oli lähes henkihieverissä, koska hänet siirrettiin vuodeosastolle. Että kyllä kaupungin hallinnossa osataan toimia nopeastikin 🙁

    Kommentin jätti Vallaton mummeli · lauantaina 23. toukokuuta @ 10:41

  • Liisa, katselin käytävältä sitä hoitajien toimistoelämää. Muutama joi mukista kahvia, toinen kertoi kiinnostavaa juttua toiselle, vastaava hoitaja ei kohottanut katsettaan tietokoneesta koko aikana. Vierastunnin aikana ei häiritä potilaita eikä vieraita. Niinhän se on, näissä keskuksissa olemme se numerorimpsu eikä sitten muuta.

    Millan, omaa tyhmyyttäni en soittanut ennakolta mummon kotinumeroon varmistaakseni, mutta sittenhän tuo tuntematon olisi jäänyt kukitta enkä olisi tullut tietämään valkovuokkojen pitkää juurtumisaikaa! 🙂

    Vallaton, siis lähiomaisen kanssa ei neuvoteltu siirrosta, ei perusteltu miksi siirretään? Älä vain erehdy sanomaan, että äiti on mielestäsi hyvässä kunnossa, pian hänet jo tuodaankin kotiovellesi keneltäkään kysymättä. :/

    Kommentin jätti Ellinoora · lauantaina 23. toukokuuta @ 19:06

  • Juu, neuvoteltiin edellisenä päivänä ja ilmoitettiin, että on niin huonossa kunnossa, että jo kaksi henkilöä joutuu nostamaan pyörätuoliin ja syöminen ei onnistu ilman apua. Kiitos vinkistä! En erehdy sanomaan, että on hyvässä kunnossa hän. Se oliskin varsinainen show, kun mamma täällä mun kotona yksinään elelisi, kun minä käyn hoitamassa lapsenlapsia ja siinä sivussa opettamassa ilmatteeks mummoille tietokonetta.

    Kommentin jätti Vallaton mummeli · lauantaina 23. toukokuuta @ 19:58

  • Kiva tietää, että valkovuokkojen seuraavaan kukintaan menee viisi vuotta. Ihan kivoja ovat he, mutta ihan noita näyttää sikiävän, vaikka revin juuria alkuun oikein urakalla, koska sekoitin ne elämänlangan juuriin. Nykyään kyllä erotan elämänlangan ja valkovuokon juuret 🙂 Kumpaakaan en ole saanut hävitetyksi.

    Kommentin jätti Vallaton mummeli · lauantaina 23. toukokuuta @ 20:03

  • Minä en kyllä tiedä miten vuokkojen laita on, mutta ainakin se selittäisi, miksi mätäs, jonka metsästä pihaan toin, ei moneen vuoteen tehnyt muuta kuin lehtiä.

    Kommentin jätti Ellinoora · lauantaina 23. toukokuuta @ 20:25

  • Aika moni puu vaatii viisi vuotta tehdäkseen hedelmää. Ehkä se on niin myös joillakin kukkakasveilla 🙂 Olikos siinä mättäässä juuria matkassa? Varmaan oli, koska kuitenkin lehtiä ilmaantui.

    Kommentin jätti Vallaton mummeli · lauantaina 23. toukokuuta @ 21:09

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista.

This site is protected by reCAPTCHA and the Google Privacy Policy and Terms of Service apply.