Tytöt uupuvat koulussa, kertoo Hesari. Samaa vakuuteltiin televisiouutisissa. Tiedettiin myös, että pojat eivät, he sen sijaan häiriköivät ja haistattavat pitkät koko koululle. Asiantuntija tietää kertoa, että pitäisi nähdä nuoren siirtymävaiheet mahdollisuutena ja puuttua asioiden kulkuun ajoissa sopivalla tuella.
Kuulostaa tutulta. Tätä ennen on puhuttu nuorten masennuksen varhaisesta tunnistamisesta ja tukitoimista. Onko tapahtunut tunnistamista, järjestetty tukea? Vaikuttaa siltä kuin oletettaisiin, että ääneen sanottu on saman tien tehty. Vanhemmat touhuavat omissa sfääreissään. Oppilashuoltohenkilöstön alasajo puree.
Kuka kertoisi nuorille, että väsyäkin saa, se kuuluu elämään. Että omasta jaksamisestaan voi huolehtia itsekin aika pitkälle. Että omaa vaatimustasoa voi tarkastella kriittisesti, jos siihen on vaikea yltää tai voimat eivät riitä. Että omia vanhempia ja lähiaikuisia voi ja pitää haastaa tueksi ja pitämään huolta.
Kuka kertoisi vanhemmille, että he ovat nuorilleen korvaamaton taustatuki. Että rakkaus ja rajat riittävät pitkälle. Että lapsen kasvun ohjaaminen on kiinnostava ja palkitseva tehtävä. Että vanhemmatkin saavat väsyä ja heidänkin on pidettävä huolta itsestään. Että valintoja tehdessä kannattaa miettiä perheen etua.
Nuorena uupuvaa uhkaa aikuisena työelämässä uupuminen. Väsynyt aikuinen ei jaksa olla omien lastensa tukena. Kierteen voi katkaista.
Amen!
Kommentin jätti Ansku · keskiviikkona 13. toukokuuta @ 12:14
Taitaakos tuota paremmin sanoa!
Luulen tietäväni, että sinä et paljon tunnustuksista piittaa, mutta laitoinpa uhallakin sellaisen blogiini 🙂
Kommentin jätti Vallaton mummeli · torstaina 14. toukokuuta @ 15:27
Kiitos, Vallaton, kukapa ei tunnustuksesta ilahtuisi! Koskaan ei rohkaisua ole liikaa ihmisten välillä, sellaisena otan, jos joku tunnustuksen lähettää. Ehkä epäilyksesi nousee siitä, etten itse ole ollut kuvallisissa tunnustuksissa aloitteellinen. Ajattelen myös rohkaisuna kirjoittajalle palautteen, jota kommenttilaatikkoihin tipahtelee – se onnistuu minultakin paremmin.
Kommentin jätti Ellinoora · torstaina 14. toukokuuta @ 19:34
Mietin, mitä tämä nuorten aikuisten nykyinen pätkäelämä tekee heidän lapsilleen. Tiedän, että ei ole paluuta enää vanhaan, mutta silti ajattelen, että jatkuvalla epävarmalla tulevaisuudella on myös vaikutuksensa.
Kommentin jätti mm · perjantaina 15. toukokuuta @ 18:40
Mm, epävarmuus ahdistavimmillaan varmasti jättää jälkiä; kilpailu opiskelupaikasta, työpaikasta, toimeentulohuolet, ihmissuhdekiemurat. Toisaalta, kun useimmilla nuorilla tilanne on yhtä epävarma, osa ainakin oppii ehkä myös suhtautumaan väljemmin. Aikamme vaatii nuorilta paljon, soisi heille kaiken mahdollisen tuen.
Kommentin jätti Ellinoora · perjantaina 15. toukokuuta @ 21:43