Kirkkaat aamut ja ohjelmoimattomat päivät ovat viekotelleet kävelyille metsään, peltoaukeille. Toinen on kantanut repun, jossa kamera tykötarpeineen ja appelsiini. Eilen löysimme vihdoin kissapajuja. Muutama vastaantulija aurinkoisin kasvoin.
Lepän norkot punertavat. Linnut pulputtavat kevätjuttujaan. Ihmeen raikasta, sulavan lumen hengitys, taivaan huikea sini. Ajatus käy kurkkaamassa edessä oleviin päiviin. Lähteä vapaasti yksin, viipyä. Ilo palata kotiin, jossa joku odottaa.
Vapaasti, pysähtyä ja taas lähteä liikkeelle. Luomakunnan heräämisen hetkillä, joilla aito musiikki soi-livertää. Valon aamuna tervehtii
Kommentin jätti Pabloo · perjantaina 27. maaliskuuta @ 13:27
”ohjelmoimattomat päivät”
Tuo sanoo paljon asiasta. Nyt on mahdollista tehdä omat suunnitelmat…. ja olla suunnittelematta.
Kommentin jätti mm · perjantaina 27. maaliskuuta @ 15:59
”aurinkoisin kasvoin. ”
Lumoava vuodenaika,
aurinkoisten kasvojen aika!
Talvinäivetys kaikkoaa
selusta ja kasvot
alkavat loistaa – se
Valo- saa ihmeitä aikaan!
Kommentin jätti herne · lauantaina 28. maaliskuuta @ 10:49
On se vaan hienoa. Valo ja kaikki muu.
Kommentin jätti mehtäsielu · sunnuntaina 29. maaliskuuta @ 18:56