Mies istuu tuolissaan, panee lehden sivuun ja tarttuu kirjaan. Se ei olekaan vieraskielinen tieto-opus. Hän näyttää syventyvän Unio mysticaan, kertomukseen nuoruutensa mielikirjailijan elämästä ja teoksista. Lukevassa miehessä on uudenlaista viipyilevää rentoutta. Kuin tuulahdus kaukaa, nuoruudesta.

Niin täyttyivät elämäntoverillekin vuodet, jotka tarvitaan. On lupa hellittää rientämisestä, tietämisestä, osaamisesta, vastuusta. Tieto houkuttaa yhä lähteilleen, osaaminen ei katoa yhdessä yössä vaikkei jaksaisi sitä joka aamu päivittää. Rientämisen saa ajoittaa itse, tarpeen mukaan. Vastuun piiri supistuu.

Näen Toisen rauhoittuvan aamu aamulta. Kello on vaiti, valo herättää tai kahvin tuoksu, kun unia on kylliksi nähty. Kun kirjoitan huoneessani, hän pistäytyy ovella jotain asiaa kuin tarkistaakseen, että olen. Lähtiessäni hän kyselee milloin palaan ja tulee hakemaan, jos toivon sitä. Tulee aika, että osaamme levätä toistemme läsnäolossa.

  • Todellakin, tulee aika levätä toistenne läsnäolossa. Aikaa ajatta. On varmasti ihana aika nytkin, kun Toinen on vapautunut pakosta osata, tietää ja vastata. Samaistun häneen. Elän luopumisen aikaa. Ihmettelen, saanko ihan oikeasti unohtaa 30 vuoden aikana hankkimani erityisosaamisen.

    Minä vasta unelmoin ajasta puolisoni kanssa, unelmoin yhteisistä kevälyretkistä, lukuhetkistä, oleilusta keskellä päivää. Täyttyykö unelmani, en tiedä. Osaammeko elää yhdessä vapauttamme. Puolisolla on vielä useita työvuosia.

    On liikuttavaa lukea, kuinka Toinen kysyy, milloin palaat. Omassa arjessani tuntuu ihanan lämpimältä, kun puolisoni huolestuu, jollen olekaan kotona hänen töistä palatessaan. En muista ilmoittaa jokaista kauppareissua etukäteen.

    Kommentin jätti Anjakaarina · keskiviikkona 18. maaliskuuta @ 12:35

  • Onnitteluni! Kirjoitit liikuttavasti, näin teidät edessäni, sopuisasti ja rauhallisina. Nauttikaa olostanne ja toisistanne. Uusi aika on alkanut.

    Kommentin jätti vilukissi · keskiviikkona 18. maaliskuuta @ 22:00

  • Lämmintä kevenevää
    kirjoituksesi jäi pitkäksi aikaa
    soimaan sisimpääni.

    Kommentin jätti herne · keskiviikkona 18. maaliskuuta @ 22:01

  • Kiitos kommenteista, ystävät. Nyt juuri tuntuu, että elämä aukeaa hyvään suuntaan.

    Anjakaarina, meitä on, tässä vaiheessa kulkijoita. Kellä vuodet ensin täyttyvät, se ehtii jo sopeutua johonkin mittaan, sitten on uusi sopeutuminen, kun toinenkin jää. Osaamisensa saa unohtaa tai muistaa, sitä voi käyttää niin halutessaan tai olla käyttämättä. Sehän juuri niin ihanaa onkin! Ei tarvitse päteä, olla ’joku’, vaikka sitä edelleen onkin.

    Vilukissi, ota iisisti. Mikään ei voi olla naiselle ylivoimaista, eihän. Siis ei pidä asettaa ylivoimaisia osaamisvaatimuksia, niin onnistuu…

     

     

     

    Kommentin jätti Ellinoora · keskiviikkona 18. maaliskuuta @ 22:02

  • apua…mulla on kamera…

    Kommentin jätti vilukissi · torstaina 19. maaliskuuta @ 19:55

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista.

This site is protected by reCAPTCHA and the Google Privacy Policy and Terms of Service apply.