Piti katsoa Dome Karukosken kohuttu uutuuselokuva. Mentiin iäkkörouvain porukalla varhaiseen aamupäivänäytäntöön ja naureskeltiin, saadaankohan katsoa neljästään koko leffa. No, ei sentään saatu, puolenkymmentä muutakin oli saapunut paikalle.

Eläydyimme lestadiolaistyttöjen kasvukipujen kuvaukseen, liikutuimme, järkytyimme. Piti oikein ääneen nauraa joissakin koomisiksi yltyvissä kohdissa ja pyyhkiä kyyneleitä, kun oikein syvälle osui omiin muistoihin. Elokuva nosti naiseuden pohdintaan uusia näkökulmia, joita availimme yhteisellä lounaalla elokuvan jälkeen. Olimme löytäneet liittymäkohtia omaan nuoruuteemme ja naiseksi kasvuumme, vaikka kukaan meistä ei ole lestadiolaisyhteisöön kuulunutkaan.

Naisen seksuaalisuus, sehän se. Miten kaunista ja herkkää se todellisuudessa oli, mutta miten uhkaavana se näyttäytyi turvallisen ja ankaran uskonyhteisön normien läpi katsottuna. Normaali kiinnostus omaan seksuaalisuuteen ja toiseen sukupuoleen vääristyi pahaksi ja pelättäväksi. Lestadiolaispojan puistattavan farisealainen rukous paljasti asenteet kaikessa karuudessaan: naisen halu viettelee miehen syntiin. Elokuvan loppuratkaisu pani miettimään, mikä lopultakin on heikkoutta ja mikä vahvuutta.

Ikäpolveni naiset lienevät saaneet samansuuntaisen ohjeistuksen äideiltään uskonnollisista taustoista riippumatta. ’Muista olla kunnolla’ tai ’älä sitten rypistä puseroa’ tai ’hametta ei nosteta’ – nauroimme iloisesti aikoinaan saamillemme häveliäille ohjeille. Intiimi seurustelu miehen kanssa ennen papin aamenta ei ollut kunnon tytölle sopivaa nuoruudessamme. Eiköpä lie monelle ohjeista huolimatta tullut kiire vihille eivätkä ’isättömät’ lapsetkaan ihan harvinaisia tainneet olla. Ehkäisykeinot vapauttivat naisen seksuaalisuuden, mutta todellisuudessa asenteet ovat tainneet vapautua hitaammin.

  • Niin,
    luulisi että
    2009 luvulla olisi
    asenteitten vapautuminen
    jo uskonnollisissakin piireissä
    fanaattisesta siveyden vahtimisesta
    vapautunutta, mutta nykyisinkin
    monin paikoin on melkein
    kuin talibanien näkökannant
    valloilla.

    Miksikähän
    nainen ja seksuaalisuus yleensä,
    ovat pelottavia asioita, ei
    vain mieskeskeisyydessä,
    vaan myös naisten maailmassa?

    Kommentin jätti herne · lauantaina 14. maaliskuuta @ 13:04

  • Kyllä, olemme kaikki tainneet saada mitä erilaisimpia ohjeita kotoamme. minä esim.sain myös sellaisen ohjeen, ettei sitten tulla kotia lapsi kainalos…jos olisin ollut tyhmä, niin olisin voinut ajatella, että lapsi syntyy siinä siunaamas hetkes, jos vain jotakin edes ajattelee. Pyry ottaa tuolla tirsoja, mun pikku ritarini. Mumma alkaa ajatella syömispuolta, niin kuin meille aikuisille. On ne vaan ihania, pikkuritarit!

    Voin vain kuvitella, miten te olette paneutuneet elokuvaan!

    Kommentin jätti VILUKISSI · lauantaina 14. maaliskuuta @ 16:42

  • Olen ollut aikeissa mennä katsomaan tuota leffaa. Mielenkiintoista nähdä miten kerrotaan lestadiolaisuudesta, joka ympäröi lapsuuttani. Kotini ei tosin ollut mikään kiihko sellainen, mutta ympärillä löytyi paljonkin ahdasmielisyyttä.

    Kommentin jätti pensastasku · lauantaina 14. maaliskuuta @ 17:34

  • Meidän neljän naisen otoksessamme jo ilmeni, etteivät nämä nyt huvittavalta tuntuvat ohjeet tulleet pelkästään uskonnollisten kotien äideiltä. Elimme kiihkeintä nuoruuttamme 1960-luvulla ja suurten ikäluokkien nuoruuskuohujen myötä se vapautuminen taisi alkaakin. Kun joukossamme oleva tyttärien äiti kertoi tarjonneensa ’kunnolla olemista’ vuorostaan 90-luvun nuorilleen, nämä kysyivät ’mitä sä tarkotat’.

    Elokuva herättää todella paljon tunteita, ajatuksia, myös muistoja. Suosittelen.

    Kommentin jätti Ellinoora · lauantaina 14. maaliskuuta @ 21:05

  • Ellinoora, kiitos esittelystä. Tuohan pitää mennä katsomaan.

    Kommentin jätti mehtäsielu · maanantaina 16. maaliskuuta @ 15:30

  • Seksuaalivalistus lienee löytänyt melko terveet puitteet. Näin olen ymmärtänyt. Nuorten vuodatuksia kuunnellessa tulee joskius mieleen, että seksuaaliset kontaktit eivät ole enää tabu vaan pakko. Ei ole kunnon nuori, jollei ole ollut yhdynnässä 15-vuotiaana.

    Uskon kuitenkin enemmistön elävän ihan tavallista nuorten elämää, johon kuuluu kaverisuhteita, mutta ei ennen aikaista seksiä. On kasvettu paljon tervempään suuntaan minun nuoruuteni seksivalistuksesta.

    Lapsuuteni koti ei ollut ns uskova koti, vaikka äiti uskoikin Jumalaan. Saamani seksivalistus: nyytti kainalossa ei ole kotiin tulemista. En silloin edes tiennyt, miten lapset saavat alkunsa. Raskauskin koettiin häpeälliseksi. Raskaana olevan naisen kuiskailtiin olevan pieniin päin, Pari oli mitä ilmeisimmin harjoittanut seksuaalista kanssakäymistä. Häpeällistä!

    Kommentin jätti Anjakaarina · tiistaina 17. maaliskuuta @ 12:17

  • Anjakaarinalle, minun täytyy sanoa, että äitini kertoi ihmeen avoimesti naiseksi tulemisen asioista ja ohjasi lukemaan tietoa saatavissa olevista lähteistä sitä mukaa kun kysymyksiä heräsi. Omille pojilleni ostin sairaanhoitajan silmällä valitun, nuorille tarkoitetun opaskirjan siinä saumassa kun Esikoinen tuli murrosikään ja kehoitin molempia poikia juttelemaan yksityiskohdista isänsä kanssa. Juttelin pojille myös siitä, miten tyttö kokee nämä asiat. – Kovalta tuntuu tuo, mitä moni ikätovereistamme sai nuoruudessaan evääkseen kotoa maailmalle lähtiessä.

    Kommentin jätti Ellinoora · keskiviikkona 18. maaliskuuta @ 10:48

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista.

This site is protected by reCAPTCHA and the Google Privacy Policy and Terms of Service apply.