Olin lukenut myöhään ja herännyt varhain. Vähän sumuisena tuntui aamu lähtevän käyntiin, edellispäivänä nähty elokuva ja sitä seuranneet keskustelut olivat pyörineet unissa ja vielä herättyäkin. Ripeästi vain suihkuun ja vaatteisiin. Kahvin ja paahtoleivän tuoksu kutsui. Toinen oli jo hakenut lehdet, silmäilin otsikot vikkelään ja vilkutin kohta kotimiehelle.

Invataksi poimi minut kotikatuni varrelta ja kiiruhdimme hakemaan yhdessä torstaimummolan väkeä kodeistaan. Sipi-mummo odotteli Punaisen Mökin kujalla kaupungin toisella laidalla. Auttelin hänet autoon ja turvavöihin. Pujottelimme kujasten läpi isommalle tielle ja edelleen Umpikujankadulle. Amalia-mummo olisi tullut hissillä alas pyörätuolissaan kerrostalokotinsa ala-aulaan valmiiksi.

Samassa kun astuin autosta pihaan helähti tumman korkean kuusen latvassa soimaan mustarastaan komea huilu! Aamun sumuinen tahmeus katosi kuin taikasauvalla sipaisten. Maisema tuntui huikaistuvan äänen voimasta, puut tuntuivat pidättävän hengitystään, talojen ikkunat ja ovet avautuvan paremmin kuullakseen. – Oi, kevät on täällä!

  • Oi, mustarastaan laulu on kevättä. Minulla on ollut koko talven mustarastas kuistin läheisyydessä. En millään muista mennä varovasti kuistille ja säikäytän linnun lentoon. Onneksi se tulee aina takaisin. Ehkä me totumme toisiimme, emmekä vähästä säikähdä.

    Kommentin jätti Vallaton mummeli · torstaina 12. maaliskuuta @ 22:11

  • Mikä elämänihana kuvaus!
    Arkea, ja: kevät!!:))

    Kommentin jätti herne · perjantaina 13. maaliskuuta @ 11:20

  • Olin hammaslääkärin tuolissa kivun sietämisharjoituksissa, kun Toinen meistä oli havainnut mustarastaan omassa kotipihassammekin. Se tuntuu niiin keväältä!
    Vallaton, onpa ihanaa, kun saat elellä vuorovaikutuksessa Kevätlinnun kanssa pitkin talvea. Liekö tuo syönyt lintulaudaltasi vai miten pysynyt hengissä talven.

    Herne, tämmöiset hetket tekevät arkiaamuista juhlaa!

    Kommentin jätti Ellinoora · perjantaina 13. maaliskuuta @ 22:07

  • Tuosssa ajattelin, että myös torstaimummot toimintanne kautta saivat kosketuksen kevääseen.

    Kommentin jätti mm · sunnuntaina 15. maaliskuuta @ 10:59

  • Puhutaan sielunlinnuista. Te varmaan olette samanlaisia mustarastaita näille torstailaisille; tuotte tuulahdúksen lämmöstä, elämänsävelistä, elämästä, kohtaamisen ilosta.

    Kommentin jätti mehtäsielu · maanantaina 16. maaliskuuta @ 15:29

  • Kevään varma tunnusmerkki on mustarastaan huilu. Tuli ihan ikävä, en ole vielä onnistunut kuulemaan. Ehkäpä en ole liikkunut ulkona ilta-aikaan. Kevät kuitenkin tuoksuu jo.

    Vietä iloisia hetkiä mustarastaan seurassa.

    Anjakaarina

    Kommentin jätti Anjakaarina · maanantaina 16. maaliskuuta @ 15:33

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista.

This site is protected by reCAPTCHA and the Google Privacy Policy and Terms of Service apply.