Tunnettehan pohjalaisen olla-verbin taivutuksen. Siis tämän: moon oikias, soot vääräs, soon kans vääräs, moomma oikias, tootta vääräs, noon aivan mettäs. Voikos tuota selvemmin sanoa miten asiat on. Kyllä jämpti on näin.
Vaan mitenkäs tuon taivuttelisi karjalaismuori? – A mie en tiijä kuka täälä on oikiissa vai liekkö kukkaa, sie suatat olla oikeila jälilä, mut hää ei kyl taija siit assiist mittää ymmärtää. A vot, myö oltii omasta mielestämmä nii oikiissa ko ikkää, mut työ olitta iha ermieltä ja hyö raukat olliit iha pihal. Mut sit viimetteiks myö kaik naurettii nii ilosest, jot hällä vällii ei mittää.
voi jestas, kun oli hyvä juttu!!!! kirjoitan blogiini kommenttiosaan, että käyvät lukemassa tämän!!!
Kommentin jätti vilukissi · tiistaina 3. maaliskuuta @ 13:17
Savolaisittain…
Minnoun aena oekeessa ja sinet tiijjä millonkaa mittää. Vaekka järki sannoo ettemminä voe aena oekessa olla, nii siltikkii oun.
Kommentin jätti erakko · tiistaina 3. maaliskuuta @ 13:26
Niin on hyvä postaus (ja kommentit) ? kaekki kohat on paekallaan ?, että on ihan pakko esittee sinulle mukava huaste, tulepa kahtomaan suareen.
Kommentin jätti Lastu · tiistaina 3. maaliskuuta @ 14:26
Kas vain, enpä ole kuullutkaan moista! Hyvin sinulta sujuvat murteet.
Kommentin jätti Obeesia · tiistaina 3. maaliskuuta @ 14:34
Heh, tuon ensimmäisen olinkin jo kuullut, mutta karjalaismuorin taivutus se vasta hauska olikin 🙂
Kommentin jätti Nana · tiistaina 3. maaliskuuta @ 14:48
Tuo sun juttusi on todella hyvä!
Kommentin jätti Marita · tiistaina 3. maaliskuuta @ 15:55
Ei trenkää uuperoora, kukon
oikias, noon tiätysti
Etelä-Pohojalaaset….
Trossattaasko?
No, iloosta miältä
ainaki piisaa! :))
Kommentin jätti herne · tiistaina 3. maaliskuuta @ 16:10
Mahtava kielioppipläjäys! 😀
Kommentin jätti Vallaton mummeli · tiistaina 3. maaliskuuta @ 22:24
🙂
Kommentin jätti Ansku · keskiviikkona 4. maaliskuuta @ 13:05