Blogilista.fi:n kymmenen suosituimman blogin listalla näkyy tällä hetkellä olevan peräti puolet muotiin keskittyviä. Ruokaa, laihdutusta ja seksiä löytyy suosituimpien joukosta myös, mutta näperrys- ja neuleblogit ovat jääneet taaemmas. Tämä kertonee jotain taantuma-ajan trendeistä?
Blogin pitäjällä on päävastuu sivustonsa sisällöstä. Jokainen sisäistää sisältövastuun eettisen tasonsa ja kykyjensä mukaan. Jos oma harkinta pettää, kuten näyttää monesti käyvän, voisi toivoa ja olettaa, että listan tai foorumin ylläpitäjällä olisi jonkinasteinen oikeus ja velvollisuus kontrolliin.
Listan tarjontaa selailevalle harmistusta aiheuttavat sammuneet blogit. Osa ei jaksa päivittää blogejaan alkuinnostuksen haihduttua, mutta eivät välitä poistaakaan. Haamuja kelluu sitten blogitaivaalla tuhatmäärin kuin avaruusromua maapallon ympärillä.
Blogikirjoittajaksi aikovan kannattaisi tehdä itselleen kolme hyvää kysymystä: miksi, mitä ja miten. Nopea selailu paljastaa, että pahan olon räävitön purkaminen ja ikävystyttävä avautuminen intiimeistä asioista on käsittämättömän yleistä. Tyhjän hölötyksen määrä on luvuton.
Jokaiselle pitkään kirjoittaneelle bloggaajalle tulee joskus kyllästymisen tunteita. Innostavaa aihetta ei löydy eikä kirjoittaminen huvita. Tuntemus on arvokas, siihen kannattaa luottaa. Tauolla on paikkansa ja viisas osaa lopettaa ennen kuin viimeinen lukija on kaikonnut.
Näinä aikoina on täyttynyt neljä vuotta bloggaamistani. Kolmannen Huoneen kynnyksellä-blogista se alkoi helmikuussa 2005. Elämänmuutoksen myötä kirjoittelu jatkui elokuusta 2006 Kolmannessa Huoneessa. Vielä ei kirjoittamisen ilo ole kadonnut, kiitos Sinunkin, lukijani.
joo, olen törmännyt kerran melko räävittömään blogiin (otsikon mukaan menin, oli muka niin kiehtova, noh, kerrasta opin) ja mietin kans, että mistä ja miksi kyseine blogi on syntynyt. Mihin tarpeeseen yms. Jotkut käsityöblogit ovat sammuneet. Puhuit tyhjistä hölötysblogeista…mulla on varmaan yksi sellainen, siis omani. Toisaalta kirjoitukseni ovat aina totta, eivät koskaan keksittyjä juttuja, mutta uskon, että moni varmaan ajattelee, että mitä mä sellaisia kirjoitan. Se on varmaan mun tapani kertoa elämästäni, pukien sen tapahtumat kevyeen viittaan.
Sinä osaat aina niin hienosti eritellä ajatuksiasi ja tuntemuksiasi. Ihanaa vaihtelua. Mukavaa viikonloppua! Ps. oli ihanaa viettää akaa kokonainen päivä Ritari Pyryn kanssa!!
Kommentin jätti VILUKISSI · perjantaina 27. helmikuuta @ 21:42
Miksi, mitä ja miten… noita kysymyksiä varmaan kyselee myös välillä, ei ainoastaan alussa. Joku syy meillä kaikilla varmaan on. Aina sitä ei tunnista. Lopettaakaan ei vielä halua. Se on varmaan minulle se tämän hetken Siksi.
”Vielä ei kirjoittamisen ilo ole kadonnut.”
Kommentin jätti mm · perjantaina 27. helmikuuta @ 21:54
Itse käyn jaakobinpainia, olisiko minun aika lopettaa. Ystävät toppuuttavat, koska terveyssyistä ikkunani maailmaan on melko pieni. Annetaan liikuntareseptejä, minulle on annettu kirjoittamisresepti. 🙂 Lopettaminen merkitsisi minun kohdallani sitä, että poistaisin blogini netistä. Blogilistalla en olekaan.
Kommentin jätti Liisa · lauantaina 28. helmikuuta @ 14:02
Vilukissi, tsot, tsot, huumoriblogisi tuo iloa ja tyylisi on mainio! Hölötyksenä koen sisällöttömyyden. Toisaalta voihan motivoituneenkin kirjoittajan teksti olla jonkun toisen mielestä epäkiinnostava. En tarkoita tuomitakaan ketään, tottahan maailmaan hölötystä mahtuu, itse vain en jaksa sellaisia seurata, kun paljon hyvää ja antoisaakin on tarjolla.
– Kuule, minäkin olin mummoilemassa eilen; pikkuritarit hurmaavat!
*
mm, on tosiaan hyvä kysellä pitkin matkaa motiivejaan. Yksi luonteva paikka voi olla blogin vuosipäivä. Olen miettinyt ainakin pari kertaa vuodessa motiivejani. Kirjoittamisen ilo on tärkeä, ilman sitä ei jaksa. Aloittaessani en ajatellut palautteen olevan niin tärkeää kuin millaiseksi se on osoittautunut. Mitä pitempään kirjoittaa, sitä merkitsevämmäksi tulee vuorovaikutus. Muistatko, mm, milloin olet kommentoinut blogiini ensi kerran? Sitä kautta nimittäin löysin Sinun blogisi ja seuraan ajatuksiasi yhä. Kommenteissasi on ’terää’, ne vievät ajatuksia eteen päin.
*
Liisa, ’kirjoittamisresepti’ kuulostaa oivalliselta motiivilta. Jokainen näkee eri asioita ja omalla tavallaan ikkunastaan, oli se suuri tai pieni – siinä se kiinnostava variaatioiden kirjo! Sinulta olen saanut muun muassa juuri terveyteen liittyviä vinkkejä ja kokemusten kautta samaistumispintaa. Luulen, että ne, joiden maailmassa on rajaton määrä mahdollisuuksia eivät ehdi bloggaamaan eivätkä lukemaan blogeja. Siinä mielessä meillä kaikilla lienee ’pieni ikkuna’…
*
Muutaman kerran on käynyt niin, että seuraamani mieluisa blogi katosi äkkiä varoituksetta kuin tuhka tuuleen. Joku niistä löytyi paljon myöhemmin ihan sattumalta eri nimellä, mutta tunnistettavan saman tyylisenä. En kuitenkaan palannut lukijaksi enää, oli tunne, että kirjoittaja halusi päästä lukijoistaan eroon, kun ei halunnut valmistella muutosta. Inhimillistä sekin.
Kommentin jätti Ellinoora · lauantaina 28. helmikuuta @ 18:23
Ihanaa, että kirjoitat, Ellinoora! Arvostan ajatuksiasi ja näkökulmiasi. Päivästä tulee parempi kun poikkeaa käymään blogissasi.
Kommentin jätti Ansku · sunnuntaina 1. maaliskuuta @ 01:22
Ansku, kiitos kauniista sanoistasi! Pastorin blogissa ikkunat avautuvat milloin Atlantin taa, milloin Afrikkaan, milloin taas suomalaiseen elämään perheessä, suvussa tai seurakunnassa. Kauttasi löysin myös albanialaista elämää hauskasti kuvaavaan blogiin. Avarrat!
Kommentin jätti Ellinoora · sunnuntaina 1. maaliskuuta @ 12:39