– Tosta puheenollen, jatkoi toinen, kun ystävätär oli ylpeänä esitellyt upean virkkuukoukulla sorvaamansa myssyn kaulahuiveineen – mulla on erinomasen kädentaitonen mutsi. En sitte periny siltä ainuttakaan sensuuntaista geeninpätkää. Aina kun rättikässässä tuli tenkkapoo ja sehän siis tuli aina, mä toin tekeleen himaan. Mutsi yritti aikansa neuvoo, mut siltä loppu pinna aika äkkiä ja sitte mä kuulin sen armahduslauseen: annas ku mä… No, mä oppinu silleen ikinä itte mitää, mut sain kumminki aina seiskan tai jotai kässästä.

– Joo, mulla on kans semmoinen mutsi, joka osaa mitä vaan. Mut ku mäkin osaan. Ei mun tarvi kysyy keltäkään. Mä jotenki vaan osaan ja koulussaki mä halusin olla luokan paras. Mulla oli aina kymppi kässässä, kuviksessa, musassa ja liikassa. Mä neuloin jo kersana ittelle vaatteita ja isona omille kersoille. Nyt neki on jo isoja. Enää en paljo ittelle viitti, ku on kaapit täys rättei.

– Sähän oot ollu varsinainen kympin tyttö ja nykyään taidat itte olla se ylivertanen mutsi sun tyttärilles.

– Niin kai sitte.

  • mä luulin aikuisikään saakka, etten osaa mitään! kansakoulussa pyöreäpatalappu täytettiin kissaksi, kun en tajunnut levennyksistä mitään ja kuitenkin olen aina tehnyt kaikenlaista…ja vasta aikuisena tajusin, että mnähän osaan vaikka mitä!! En vain tajua kirjoitettua ohjetta, mutta ilman niitäkin on pärjätty. Olin jo 48 vuotias, kun äitini sanoi, ”et sinä AIVAN noloo oo”. siis noloo kuitenkin, mutten aivan, heh

    Kommentin jätti VILUKISSI · sunnuntaina 22. helmikuuta @ 10:55

  • *noloo* on kuule täällä, siksi kai tää kuulemani tarina kosketti.

    Kommentin jätti Ellinoora · sunnuntaina 22. helmikuuta @ 11:47

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista.

This site is protected by reCAPTCHA and the Google Privacy Policy and Terms of Service apply.