Oi, ei ystävyys samankaltaisuutta ole, riittää kun sielut tapailevat samaa rytmiä ja soivat omaa säveltään. Joskus riittää, että katsotaan samaa kuuta kumpikin tahollaan ja omissa aatoksissaan. Minä olen kumminkin olemassa sinulle ja sinä minulle. Polkumme kulkivat rinnan hetkisen ja erkanivat, risteävät ehkä joskus taas jossain jatkaakseen omaan suuntaansa. Mikä oli, on meissä yhä eikä arvokkain siitä katoa aikaan, vaikka kummallakin on oma polkunsa.

Ystävyys on luottamuksellinen ja vaatimukseton ihmissuhde. Jaan parhaastani sinulle ja sinä otat vastaan. Tunnen sinut vaikka en tiedä kaikkea elämästäsi enkä tunne koko sinua. Annan sinun kertoa tai olla kertomatta, eihän ystävyyttä tarvitse lunastaa uskoutumalla. Olen rehellinen sinulle siinä, mitä tunnen ja toivon että sinäkin olet. Kummallakin meistä on vahvuutemme ja heikot kohtamme. Saamme olla ystävyydessä sellaisina kuin olemme, toisiamme hyväksikäyttämättä tai mestaroimatta.

Ystävä ei pyri tietämään paremmin mitä minulle kuuluu tai miten minun pitäisi elää. Ystävä ei kertaa epäonnistumisiani, ei kaivele eikä vatvo menneitä. Ystävä tuo näkyviksi ne hyvät asiat, jotka pahana päivänä itseltäni ovat peittyneet. Ystävä rohkaisee eteen päin, kun elämä tuntuu pysähtyvän vastoinkäymiseen. Tiedän, mutta en itse aina ole osannut olla sellainen ystävä.

Joskus ihmettelen, miksi monissa parisuhteissa näyttää olevan niin vähän ystävyyden elementtejä. Miksi vaaditaan toiselta selityksiä, käytetään itsekkäästi hyväksi, pyritään omistushaluisesti määräämään toisen vapauden rajat? Miksi ei luoteta, miksi rikotaan tieten tahtoen luottamus, joka on? Miksi haavoitetaan ja lyödään, vaikka oikeastaan halutaan vain rakastaa ja tulla rakastetuksi? Voisihan rakastettukin olla ystävä.

Ystävä on vastassa hymy kasvoilla ja syli auki kun tulet, saattaa sinut asemalle ja jää vilkuttamaan, kun lähdet. Ystävä on olemassa tapaamisten välilläkin. Ystävä jakaa myös arkensa iloa ja murheita, ei ainoastaan kertaa onnistumisiaan. Ystävä joustaa, on suurpiirteinen eikä loukkaannu pienistä. Ystävä kuuntelee enemmän kuin puhuu ja puhuessaankin.

Mielessä häilyi ystävien kasvoja, kun näitä mietteitä kirjasin. Minun facebookini on mielensisäinen eikä siellä ole yhtään sellaista ystävää, josta haluaisin eroon. Jokainen ystävä on ainutlaatuinen ja kullanarvoinen.

Iloista ystävänpäivää kaikille lukijoille ja blogiystäville!

  • Ystävänpäivän iloa sinne myös!
    Kiitos lohdullisesta kirjoituksestasi,
    joka oli kuin lääkettä ystävänä
    olemisen pohdinnassa!
    Välimatkoista huolimatta
    ystävyys on;
    ei se himmene eikä
    tuskaile, vaikka elämän
    vaiheet olisivat
    hyvinkin erilaiset!
    Kiitos sanoistasi.

    Kommentin jätti herne · perjantaina 13. helmikuuta @ 13:31

  • Herne, iloitsin, kun taannoin löysin blogiisi. Olen jo saanut paljon ajatuksistasi.

    Kommentin jätti Ellinoora · perjantaina 13. helmikuuta @ 14:30

  • Voi tavaton, miten kauniisti osasit sen sanoa. Siinä tuli tämän akan mielestä kaikki. Jos et kiellä niin huomenna kyllä linkitän omasta osoitteestani tuohon tekstiisi. On se sen verran hieno kooste 🙂

    Kommentin jätti Millan · perjantaina 13. helmikuuta @ 18:07

  • Millan, mitä voisi olla sitä vastaan, foorumi on avoin. Ainahan voi sattua, että joku ajatus löytää sellaisen luo, joka juuri nyt sen tarvitsee.

    Kommentin jätti Ellinoora · lauantaina 14. helmikuuta @ 15:47

  • erittäin hienosti ja osuvasti kirjoitettu. siinä kiteytyi koko ystävyyden syvin olemus.

    Kommentin jätti VILUKISSI · sunnuntaina 15. helmikuuta @ 12:06

  • Olen kiitollinen, että on kaltaisiasi blogiystäviä.

    Kommentin jätti Ansku · sunnuntaina 15. helmikuuta @ 14:43

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista.

This site is protected by reCAPTCHA and the Google Privacy Policy and Terms of Service apply.