Valo kutsuu aistimaan hiljaista kauneutta. Sopivasti osuessaan valo voi paljastaa jotain unohtunutta, ajan tahraamaa. Joskus heijastukset häikäisevät niin, että hämärään sopeutuneen silmiin sattuu.
|
Valo kutsuu aistimaan hiljaista kauneutta. Sopivasti osuessaan valo voi paljastaa jotain unohtunutta, ajan tahraamaa. Joskus heijastukset häikäisevät niin, että hämärään sopeutuneen silmiin sattuu. |
|
Herkkä kuva, herkät aatokset. Aina uudelleen sitä miettii, kuinka se jaksaa. Yhä uudelleen ja uudelleen nousta ja aloittaa alusta. Kuinka valo jaksaa vaikka maailma on niin pimeä. Mutta totta tuokin että välillä valo on liian kirkas hämärään tottuneelle mielelle, sielulle ja silmälle.
Kommentin jätti mehtäsielu · sunnuntaina 1. helmikuuta @ 20:23