Kaupan kassalla

– Ja kolmeyhdeksänviisi, kiitos.

– Anteeksi -?

– Kolme euroa 95 senttiä.

– Siis… vain … ?

– (hymyä) Nii’iin.

Kotona

Alepan kuitti: kevytmaito 0,68; pinaattikeitto 1,59; jugurtti 0,35; pulla 1,15; paperikassi, ruskea 0,18. – Yhteensä 3,95.

Mitä maksaa ruoka, mitä kääre? Puolen litran tölkki, mikrorasia ja pahvikotelo, muovipikari, pussi, johon olisi mahtunut vaikka kokonainen leipä. Paperinen ostoskassi käytetään roskapussina. Jätteenkeräysammattikunnalla riittää töitä. Kaatopaikat täyttyvät.

 

  • Olen erittäin ihastunut tähän blogiisi, se on niin erilainen kuin esim.omani. Sulla on herkkä ote kirjoittamiseen. Vieläkin voisin kertaalleen taas mainita, että ajatelmia voisit kirjoittaa. Voin melkein kuulla sun puhuvan lukupiirissä…löydät takuulla puheisiisikin kuvaavia sanoja selittämään arkisiakin kohtia…Blogissasi hetki pysähtyy, sielu lepää, kiire taukoaa. Luulen, että sulla on paljon ajatelmia ja runoja pöytälaatikossasi?!

    Kommentin jätti vilukissi · tiistaina 27. tammikuuta @ 21:24

  • Kiva, että viihdyt. Erilaisuus blogeissakin on rikkautta! Voi löytää sieluntovereita, vastakohtia; ärsyyntyä, ihailla; voi kyllästyä ja löytää. Mitään sanomattomia on paljon. Sinun blogisi, Vilukissi ei ole mitäänsanomaton. Tiedätkö, että rakastan huumoriasi! Elät kaikesta päätellen erilaisessa elämänpiirissä kuin minä, se juuri tuntuu kiinnostavalta. – Runoista puheen ollen, niillä on aikansa. Nyt ei ole kuukausiin syntynyt siihen ’lippaaseen’ mitään. Luulen, että tumma pohjavirta (huoli äidistä) estää.

    Kommentin jätti Ellinoora · tiistaina 27. tammikuuta @ 22:27

  • Mulla kesti aikansa ennen kuin uskalsin kirjoittaa vähänkään vauhdikkaammin blogiini, oli koko ajan sellainen tunne, että joku kurkkii olan yli…olet varmaan huomannutkin, että en kirjoita itsestäni muuta kuin noita kömmähdyksiä ja niitä mulla todellakin riittää yli omienkin tarpeiden. Musta saa blogini kautta varmaan pinnallisen kuvan, jota en todellakaan ole. Ajattelen liikaakin,heh. Oma ammattini on 32 v. ajan opettanut, ettei asioista puhuta ja olen joskus miettinytkin, että jos avaisi sellaisen blogin (myös), johon pääsee vain salasanalla ja kirjoittaisi muutakin. Ajatuksiaan. Mulla taitaa tuo huumorin viljely olla eräänlainen purkauntumiskeino. Hyvä niinkin. Ymmärrän huolesi äidistäsi. Mullakin on huoli omastani ja kummitädistäni, se kaihertaa. Olen joskus ajatellut, että tämä on kummallinen ikä; on huolta lapsistaan ja vanhemmistaan…itse on niin kuin väliinputoaja.

    Kommentin jätti vilukissi · keskiviikkona 28. tammikuuta @ 00:21

  • Hyvin sanot, ’välipolvessa’ ollaan ja sitäkään kahtaalle kurottuvaa huolta (+ omat!) ei oikein ymmärrä ennen kuin siinä välissä on. Toisaalta kahtaalle aukeava perspektiivi ja kerääntynyt kokemus rikastuttaa elämää. – Olen huomannut, että rajatulle piirille avattuja blogeja on, varmaan ne toimivat monessa tapauksessa hyvin. Täysin avoimen kanssa pitää ne rajat itse luoda ja muistaa. Kommenttien kautta syntyy persoonallisempaa yhteyttä blogikirjoittajien välille. Ajattelen, ettei huumori ole pinnallisuutta, pikemminkin elämänasenne, jonka avulla voi kohdata sekä ilmaista myös vaikeita asioita. Aitoa huumoria ei ole koskaan liikaa.
    (Jos joskus tarvitset: sähköpostiosoite löytyy blogissa kommenttien alla Paluuviite-kohdasta klikkaamalla).

    Kommentin jätti Ellinoora · keskiviikkona 28. tammikuuta @ 19:53

  • Kiitos!

    Kommentin jätti vilukissi · torstaina 29. tammikuuta @ 18:06

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista.

This site is protected by reCAPTCHA and the Google Privacy Policy and Terms of Service apply.