Seurailimme eilen televisiosta BBC:n uutisointia päivästä, jona Amerikan Yhdysvallat teki historiaa. Presidentin virkavalan vannoi afroamerikkalainen Barack Obama. Hänen ei todellakaan enää tarvinnut innoittuneessa ja inspiroivassa virkaanastujaispuheessaan alleviivata rotuseikkoja, hän oli itse aito todiste ihmeestä. Martin Luther Kingin ja miljoonien afroamerikkalaisten unelma tasa-arvosta toteutui viimeinkin.

Hiljaiseksi sai seremonian seuraajan se, että maailman mahtavimman kansan valtionpäämiehellä oli varaa kumartua rukoukseen, jossa pyydettiin Jumalalta siunausta ja viisautta valtaa ja vastuuta kantaville, kansalaisille ja koko maailmalle. Amerikkalaiset ovat uskonnollista väkeä ja heillä se saa näkyä avoimesti ylintä valtaa myöten. Vasta teot silti näyttävät, tuottaako valta ja viisaus hyvää hedelmää. Edellisen hallinnon kohdalla näin ei aina ollut.

Meillä unelman tasa-arvosta täytti historiamme ensimmäinen naispresidentti. Mitä tapahtui? Valtaoikeuksia nakerretaan pala palalta ja presidenttiä ivaillaan mediassa. Merkittävän oppositiopuolueen puheenjohtajaksi valittiin ensi kertaa nainen. Mitä tapahtui? Hänen puheensa unelmista on miehissä naurettu maan rakoon. Näin meillä.

Kansaa edustavilla ja valtaa pitävillä on oltava unelmia, rohkeutta ja viisautta. Niitä voi heille myös rukoilla.