Helsingin Kampin Palvelukeskuksen auditorioon vaelsi keskiviikkona liki tuhat senioriliikkeestä kiinnostunutta ihmistä. Kaikki istumapaikat, parven rappuset, ruokasalista kannetut tuolit ja katederin reunat olivat täynnä istujia, seinustoilla ja ovensuussa seisottiin. Ilmassa oli aistittavissa aitoa innostusta, melkein hurmaa: vihdoinkin jokin uusi alku ja se tapahtuu meille!

Kyseessä oli Senioriliikkeen perustamiseen liittyvä kokoustaminen. Järjestäjät eivät olleet uskaltaneet unelmissaankaan arvata väen määrää. Päätös Liikkeen organisoimisesta oli tehty pienellä joukolla joulukuussa. Tiedotus tuotti tammikuun aikana toista tuhatta uutta jäsentä, mistä johtui ettei jäsenrekisteriä kyetty päivittämään ajoissa eikä asioista niin ollen voitu äänestää. Keskustelu oli kuitenkin vilkasta ja tunnelma korkealla.

Aiheellisesti kysyttiin: eikö Suomessa ole vielä tarpeeksi eläkeläisten etuja ajavia yhdistyksiä ja järjestöjä. Onhan niitä, mutta miksi asiat ovat tällä tolalla siitä huolimatta? Pitäisikö voimat yhdistää? Välittömänä tavoitteena poliittisesti sitoutumattomalla liikkeellä on nimien keruu adressiin, jossa vaaditaan vanhusasiainvaltuutetun viran ja toimiston perustamista seuraamaan valtakunnallisesti hyvän vanhusten hoidon toteutumista.

Väliaikainen hallitus oli päätynyt esittämään, että työnimellä Senioriliike alkuun saatettu organisaatio ilmoitettaisiin yhdistysrekisteriin nimellä Suomen Senioriliitto ry. Tästä keskusteltiin, toimiihan meillä jo kokoomustaustainen Kansallinen senioriliitto ry. Edustan sitä näkemystä, että nimi Senioriliike antaa innovatiivisemman ja dynaamisemman viestin. Organisaatio pitää olla, mutta ei välttämättä luutunut liitto!

Maaliskuun kokoontumisen jälkeen tiedämme enemmän.