Nuutinpäivän aamu tihkuu vesiharmaata, pihassa enää kaksi kämmenenkokoista lumilämpärettä. On aika miettiä, mitä tuli luettua joulun aikaan.

* Henry David Thoreau; Kävelemisen taito, suom. Markku Envall; Basam Books 2008 (suom. 1997, alkuteksti 1862)

Ystävä poikkesi joulun alla, istuttiin kahvikupin ääressä jakamassa luontokokemuksia, minä metsäkävelyjen tuottamaa kipuakin, joka pahimmillaan sai mielen infernaalisen synkkiin aatoksiin. Ystävän tuomassa paketissa oli tämä ihmeellinen kirja. Thoreau oli 1800-luvun luontofilosofi, kirjailija, yhteiskuntakriitikko. Kirjassa hän puolustaa vapaata, päämäärätöntä kuljeskelua luonnossa yhtenä filosofoinnin muotona. Luettuani kirjan, voin ymmärtää miksi ystävä halusi jakaa juuri tämän kanssani. Thoreaun kanssa on upeaa kuljeskella, teksti soljuu vapaasti ja päämäärättömästi, availee uusia näkymiä, kuplii ajatuksia ja päästää ne menemään.

Kävely, josta minä puhun, ei ole lainkaan niin kutsuttua liikunnan harjoitusta – – vaan on päivän tehtävä ja seikkailu. – – Uskon metsään ja niittyyn ja yöhön, jossa vilja kasvaa. – – Antakaa minulle kulttuuri, joka tuo paljon multaa niityiltä ja syventää humuskerrosta – ei sellaista, joka turvautuu vain kasvua kiihottaviin lannoitteisiin, parannettuihin laitteisiin ja pelkkiin sivistystapoihin. – – Kun jonkun päässä harvoin vierailee jokin ajatus, kuten saattaa käydä rautatietä kävellessä, niin todellakin vaunut menevät ohi hänen niitä kuulematta. Mutta pian jonkin heltymättömän lain nojalla meneekin ohi elämämme ja vaunut tulevat takaisin.”

* Merete Mazzarella; Illalla pelataan Afrikan tähteä, suom. Raija Viitanen; Tammi 2008

Kirja lienee joulun listahittejä, ainakin minun joululahjakappaleeni oli jo kolmatta painosta. Kuten olen aiemmin jo paljastanut, M.M. kuuluu suursuosikkeihini ja odotan hänen kirjojaan aina malttamattomasti. Tälläkin kertaa hän onnistuu häkellyttämään lukijan avoimuudella ja rohkeudella ja tekee sen tavalla, josta ei jää tympäisevää paljastelun makua. Kerrontatyylin keveys ja ilmavuus on se persoonallinen piirre, josta hänet kirjailijana tunnetaan. Aiheotsikko, Isovanhemmista ja lapsenlapsista, on tietysti minulle erinomaisen ajankohtainen ja kiinnostava. Löydän ajatuksia, joita en ole kohdannut toisaalla tai kuullut keneltäkään isoäitien vertaisryhmässä. Kirjailija panee itsensä ja läheisensä peliin: puhuu poikansa perheestä, joka on toisella puolen maailmaa ja kritisoi varovasti amerikkalaista elämänmuotoa. Hän puhuu miniästä, joka on juutalaisen kulttuurin kasvatti ja eroon päättyvästä parisuhteesta. Hän vertailee äidinäidin ja isänäidin asemaa lastenlasten elämässä ja omista kateuden ja alakynnessä olemisen tunteistaan. – Nautin suuresti ajatuksia inspiroivista ja oivalluksia herättävistä lukuhetkistä kirjan parissa. Suosittelen kaikille isoäideille, anopeille ja miniöille.  

 

* Karel Glastra van Loon; Lisan hengitys; suom. Sanna van Leeuwen; Gummerus 2004 (2001)

Kirjastomme lukupiiri valitsi ohjaajan suosittelemista käännöskirjoista ensimmäiseksi tälle keväälle hollantilaisen, maassaan palkitun sanataiteilijan (toimittaja, kirjailija, sanoittaja, käsikirjoittaja) romaanin. Kustantajan info kirjan takakannessa nostaa tarinan taustakehyksen oudon tärkeäksi ja antaa mielestäni harhaanjohtavan kuvan sisällöstä. Minusta tämä on ennen muuta rakkausromaani. Päähenkilö on kadonnut, rakastunut nuori mies etsii, muistaa, löytää sellaista mitä ei tahdo tietää. Tarinan palaset paljastuvat hitaasti ja yllättävät ihan viimeisille sivuille asti. Pitkin matkaa van Loonin tavallisella kielellä kerrottu oivaltava rakkaustarina onnistuu pitämään lukijan imussaan. – Oli kiinnostavaa tutustua eurooppalaiseen 2000-luvun romaaniin, miehen näkökulmaan rakkaudesta.  

* Maaria Leinonen; Ilo siltana päiväsi yli, Toivon ja valon runoja; kuvat Seppo K. Järvinen; Kirjapaja 2008 

Herkkiä luontokuvia, puhuttelevia runoja – ihana lahjakirja saada ja antaa.    

 

  • Hienosti ja herkästi osaat kuvailla kirjoja. Varmaan on erittäin mielenkiintoista kuulua lukupiiriin??

    Kommentin jätti vilukissi · tiistaina 13. tammikuuta @ 20:15

  • Sitäkin. Tänä keväänä lukupiirissä on yhdeksän naista, ohjaajana kirjastonhoitaja. Tulee riittävä kokemusten ja ajatusten kirjo esiin. Luen paljon muutakin, mikä ei näissä postauksissa näy.

    Kommentin jätti Ellinoora · tiistaina 13. tammikuuta @ 21:30

  • voi mä karehrin sua, oot keriinny lukia monta ihanaa kirjaa… kotilieden nettisivuilla saa arvostella lukemiansa kirjoja, ajattelin käväistä sielläkin. Tommonen ”ohjattu” lukupiiri varmaan kehittää arvostelukykyä. Hieno juttu!

    Kommentin jätti Tupakissi · tiistaina 13. tammikuuta @ 23:26

  • Joo, en edes epäile, ettetkö lue paljon muutakin. Minäkin luen (sa samoin tuo Tupakissi) paljon. Nautin aina, kun esim elokuvista lähden hyvän ystäväni kanssa ja kun saamme analysoida elokuvaa…samaa haluan aina tehdä kirjoistakin.

    Kommentin jätti vilukissi · keskiviikkona 14. tammikuuta @ 00:18

  • Kiitos taas! Pistän vinkit korvan taakse. Etenkin se ensimmäinen kuiskii siellä kovinkin…

    Kommentin jätti Haavetar · keskiviikkona 14. tammikuuta @ 10:43

  • Kissit, kiva, kun löytyy lukuhimoisia muitakin! Jos sattuis joskus semmoinen kirja, jonka olette myös lukenut, olisi kiva kuulla mitä tykkäsitte. Se juuri on lukupiirinkin idea. Voisittehan perustaa ’lukupiirin’ ystävättären kesken, jotka sattuvat asumaan ajomatkan päässä toisistaan, jos ei nyt ihan naapurissa… Meillä on täällä semmoinen leidikvartetti, viimeksi käytiin katsomassa Putoavia enkeleitä.

    Haavetar, Sinulta olen saanut vinkin mm. Irmeli Sandman-Liliuksen kirjoista. Luulen, että pitäisit Thoreausta.

    Kommentin jätti Ellinoora · keskiviikkona 14. tammikuuta @ 23:43

  • Keskimmäinen kirjastosta vihdoinkin käsissä. Fysioterapian jälkeen väsyttää, mutta sormet syyhyää…

    Kommentin jätti Liisa · torstaina 15. tammikuuta @ 18:10

  • Kerrothan sitten, Liisa, mitä ’löydät’ Mazzarellalta!

    Kommentin jätti Ellinoora · perjantaina 16. tammikuuta @ 13:56

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista.

This site is protected by reCAPTCHA and the Google Privacy Policy and Terms of Service apply.