Pissismummo on ollut panevinaan tässä merkille, että mitä lähemmäksi seisaustaan talvipäivä käy sitä tihiämpään käy kämmiäinen. Jaa että mikäs se. No, esmes että Mummo panee Poikakaverin lahjavillapaidan (XL) pesukoneeseen, kun joku einestippa oli väsähtänyt kesken matkan lautaselta suuhu. Paita ilmaantuu hieno-ohjelmasta puhtaana, S-koossa ja valmiiksi huovutettuna. Ohje olisi tiennyt, että käsipesu. Mutta kukas ohjeita lukee.

Olipa Mummolla päivä, jolla oli minuutintarkka ohjelma. Tiedossa oli, että juna menee 11 yli ja sille ehtii kaksipyöräisellä kymmenessä minuutissa. Pissismummo askartelemaan pyörävajan lukkoa auki hyvissä ajoin. No, ei taas. Lukko jäässä. Hakemaan lukkosulaa. Sula roiskui takille ja käsille ja vaikka minne, mutta lukko ei auennut. Hakemaan vara-avainta. Ei, ei silläkään. Soittamaan taksia. Ei vastaa taksiasemalla kukaan, ei vaikka kuinka.

Pikkaisen kirpoi Mummoa kyllä, kun myöhemmin huomasi, että oli yrittänyt koko ajan väärällä avaimella. Oikea avasi lukon tietysti heti paikalla. Junan mukana olivat menneet mahikset ehtiä oikeaan aikaan oikeaan paikkaan. Seuraukset kaatuivat syliin dominoefektin kaltaisina: kahden päivän ohjelma meni uusiksi, vaati puolenkymmentä puhelua, tiukkaa sovittelua ja anteeksipyytelyitä.

Ai, miten niin väärällä avaimella. No, kun oli tullut käytyä lukkoliikkeessä teettämässä yksi uusi ja samalla hankkimassa merkkitunnisteita. Lukkoliikkeen myyjä oli oikein palvelualtis, pujotteli uuden avaimen Mummon nippuun käyttövalmiiksi ja napsautti vielä tunnisteetkin paikoilleen ohjeiden mukaan. Tuli väärä värikoodi oikeaan avaimeen – tai siis väärään avaimeen oikea väri – vai miten se oli.