Tulin taannoin olleeksi omaa mieltäni Meryl Streepin onnistumisesta Mamma miassa; niin paljon hänen hienoja roolisuorituksiaan on tullut nähtyä, että tuo ei oikein tuntunut osuvan kohdalleen. Sen sijaan Paholainen pukeutuu Pradaan -elokuvassa Streepin tulkinta muotimaailman first ladysta oli täydellinen. Streep ei horjahtanut päähenkilön henkilökohtaisen katastrofin hetkelläkään valitsemastaan tyylistä. Miten voi yhdellä katseellakin puhua paljon, kun taidon hallitsee! Elokuva on visuaalisesti loistelias ja tehty sinänsä heppoisesta aiheesta huolella ja kevein vedoin parodioiden. Nuori Anne Hathaway toisessa pääosassa onnistui kohtuullisen hyvin ja oli aiheeseen sopivasti näyttävä. Ilmeisesti filmibisnes tarvitsee yhä uusia julia roberts-tyyppejä.

En taida olla ainoa, jota kiinnostaa katsoa televisiosta FST:n elokuvia. Ruotsalaiset osaavat rikossarjojen ja -elokuvien teon, heillä on yleensä myös oivalliset käsikirjoitukset tarinoissaan. Päähenkilö näyttäytyy usein inhimillisenä ilman sankarin sädekehää eikä aina onnistu sataprosenttisesti pyrkimyksissään, varsinkaan ihmissuhteissaan. TV-Ykköselle otetusta komissario Van Veeteren-sarjasta ei vielä tiedä, alkujakson kirvesmurhien vyyhti ainakin on mahdollisimman kamala. Eläkkeelle jääminen ei taida estää vanhaa poliisimiestä sotkeutumasta seuraajiensa tutkimuksiin. Hyvä esimerkki siitä, että voi olla vaikea irrota työelämästä ja voi luulla itseään korvaamattomaksi.

Taannoin FST:llä esitetyn elokuvan Päivä ja yö erikoinen autokeskeinen kuvausratkaisu toimi yllättävän hyvin. Aihe oli ruotsalaisten tyyliin puistattavan kolea eikä synkkää itsemurhatarinaa kevennetty millään. Niukkailmeinen Mikael Persbrandt onnistui pääosassa luomaan uskottavan hahmon emotionaaliseen tyhjiöön vajonneesta arkkitehdistä, joka halusi pois elämästään, mutta sitä ennen yritti vielä kerran hakea kosketusta lähimpiin ihmisiinsä. Katsoja joutui ikään kuin tragedian todistajana seuraamaan päähenkilön epätoivon syvenemistä aina traagiseen loppuun. Hyytävä kuvaus elämästä, joka on lähtenyt jo alusta asti kulkemaan katastrofia kohti.

Legendaarisia kestosuosikkeja meillä ovat Kieslowskit, joita taas tulee putkeen sekä vasta kertaalleen nähty Kummisetätrilogia. Jouluksi on jo varattu Joulutarina sekä pari animaatiofilmiä kotiin. Ei uskoisi, miten Vaari ja Mummelikin voivat nauttia eläinsaduista odotellessaan katsojakaverin kasvamista.

  • Oi, minä olen ihastunut Mikael Persbrandt’iin. Jos suinkin huomaan sarjan tai elokuvan (Beck, Syyttömänä tuomittu), jossa hän esiintyy pistän tallennuksen päälle, jos en satu sillä hetkellä tv:n ääreen.

    Mummeli FST:n ohjelmatarjontaan tyytyväisenä.

    Kommentin jätti Vallaton mummeli · tiistaina 16. joulukuuta @ 13:31

  • Ja täällä toinen ihailija!

    Kommentin jätti Ellinoora · tiistaina 16. joulukuuta @ 19:07

  • Minä olen kans tosissani retkahtanut FST:n ohjelmiin!!!!!

    Kommentin jätti vilukissi · tiistaina 16. joulukuuta @ 23:41

  • FST:ssä on sekin hyvä puoli, että toinen kotimainen pysyy korvassa ja halutessaan voi tekstityksestä tarkistaa mitä ei ymmärrä. Tai sitten vain lukea, miten vain.

    Kommentin jätti Ellinoora · keskiviikkona 17. joulukuuta @ 12:14

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista.

This site is protected by reCAPTCHA and the Google Privacy Policy and Terms of Service apply.