Pissismummo intoutuu tavallisesti tähän aikaan vuodesta kakunleivontaan. Joulufiilistä ei tule ilman ihan tiettyä kakkua, joka on helppo vispilöidä ja jonka maku istuu jouluisiin kahvihetkiin mainiosti. Sitä paitsi tuon mokoman voi pakastaakin ja maku sen kuin paranee kylmäsäilössä, jos ei heti tule syötyä. – Tai jotain…

Tässä päivänä muutamana biologinen kakkukello alkoi tikittää. Pissismummo tuumi, että nyt. Ekana varasi Mummo sopivan vuoan, voiteli, ripotteli korppujauhoa ja sääteli uunin kuumenemaan 175 asteeseen. Varaili vehnäjauhoa kolmen ja puolen desin verran, siihen pari teelusikallista leivinjauhetta ja teelusikallinen vaniljasokeria. Kattilaan taatelipakkaus saksilla pieniksi paloiksi, pari desiä vettä niskaan ja kuumennuttua parisataa grammaa voita perään. Sekoitteli tuon tasaiseksi. Sitten kattila kylmään veteen jäähtymään ja Mummo vispilöimään vaahtoa kahdesta munasta ja puolestatoista desistä sokeria. Jauhoista osa munavaahtoon tups tups siivilän läpi, desin verran kermaviiliä joukkoon ja loput jauhot sekä jäähtynyt taateliseos viimetteeksi. Sattui olemaan kaapissa madeiraa, sitäkin loraus.

Ei taikinan teko mitään, mutta paistaminen. Pissismummo on jo elämänsä virran vartta kauan kulkeissaan oppinut, että keittiökello on paras paistokaveri. Ohje kertoo, että kakku saa nauttia puolisen tuntia 175 astetta, sitten vähennetään lämpö 160:een ja siinä kun muhii toiset puoli tuntia niin kypsää pitäis olla. Annas ollakin, Pissismummo sääteli vekottimen pirisemään puolen tunnin päästä ja poistui toisaalle.

Varttitunnin päästä alkoi nenää kutitella hälyttävä tuoksahtelu. Mummo äkkiä keittiöön. No, mitäs, uunista tuprusi sankahko savupilvi. Tutkimus osoitti kakun kypsyneen salamavauhtia. Tuuletin täysille ja ovet auki. Palovaroitin ei inahtanutkaan, vaikka oli se kunnossa. Kakku kyllä ei ollut. Pissismummo onki mustan paistoksen uunista synkin katsannoin.

Pissismummo ja Poikakaveri eivät satu olemaan goottityylin kannattajia – niillähän on kuulemma mustat joulukuusetkin – joten pikimustaksi savupaistuneen kakun ei varsinaisesti voi sanoa herättäneen kiksejä täällä. Vaikka sentin goottikerroksen alta kuoriutui lähes oikeanmakuista taatelikakkua, ei joulufiilis ollut korkealla tosiaankaan.

Ai, että mikäkö teki kakusta savupaistikkaan. No, oli tullut käännettyä uunin käynnistysnappulaa vasemman sijasta oikealle, Pissismummo punastelee. Uuni grillaa, kun käsketään, ei sen kummempaa.

  • Kiitos lohduttavasta joulukertomuksesta! 🙂

    Kommentin jätti Ansku · lauantaina 13. joulukuuta @ 00:31

  • Pissismummo, voisitko kertoa miksi kutsut itseäsi tällä nimellä? En kirjoitustesi perusteella saa mitenkään sinua sopimaan pissiksen määritelmään.

    Kommentin jätti annikki · lauantaina 13. joulukuuta @ 10:20

  • Et ole ainut nappuloista ja niiden suunnasta erehtynyt. Olen harkinnut jo uuden ajastettavan lieden hankkimista, jotta tietyn ajan päästä kaikki virrat katkeaisivat. Läheltä pitiä ei saisi tulla. Ikäisemme ihmiset oppivat ja unohtavat.
    Uusia kakkuja voi aina tehdä ja uuninkin saa puhtaaksi. Ilon ja valon juhlaa sinne teillekin.

    Kommentin jätti Sananjalka · lauantaina 13. joulukuuta @ 10:34

  • Annikki; jos klikkailet oikeassa palkissa olevasta kalenterista taappäin päivämäärälle 30.4.2007 arvoitus ratkennee. 🙂

    Sehän on muuteski maailmassa silleen, että määritelmät kannattaa laatia siihen malliin, että niihi mahtuu ihan ittenäns, Pissismummo meinaiksen.

    Ansku ja Sananjalka; mukavan lohdullista joulunalusaikaa teillekin!

    Kommentin jätti Ellinoora · lauantaina 13. joulukuuta @ 16:37

  • Niin lohdullinen juttu :)))

    Kommentin jätti mm · sunnuntaina 14. joulukuuta @ 13:49

  • Toinen kakukunpaistaja ottaa osaa, jos ei tekis mitään, ei sattuis mitää. Muuten siihen taatelikakkuun leivinjauheen tilalla voi olla sooda. Arvaas kuka sanoi…Hymyillen!

    Pabloo

    Kommentin jätti Pabloo · sunnuntaina 14. joulukuuta @ 22:28

  • Ihanaa, sattuu sitä muillekin joskus. :o) Varmaan sisus grillauskakussa oli kuitenkin hyvää.

    Kommentin jätti savisuti · maanantaina 15. joulukuuta @ 01:04

  • Juuh, ystävät, mitäs opimme tästä? (Yleensähän emme opi mitään muitten mokista.) No, esimerkiksi, että nenä on tarkempi kuin palovaroitin, joka sekin kannattaa asentaa keittiöön eikä joulukuusipaikan päälle kuten meillä. Taitaa olla parasta hankkia yksi joka huoneeseen, kun joulukuussa tulee polteltua kynttilää siellä sun täällä eikä niitä joka kerran viitsi sammuttaa kun vierestä lähtee…
    Ja Pabloo, niin oikein on kuin sanot, kun on hapanta taikinassa, pannaan soodaa kohotukseen, opittu talouskoulussa. Mutta jos sitä soodaa ei satu olemaan kaapissa leivinjauhekin nostattaa, sanoinko 😕
    Ja Savisuti, oli se ihan hyvää mikä oli syötävää, mutta hyötysuhde kehnonpuoleinen :)))

    Kommentin jätti Ellinoora · maanantaina 15. joulukuuta @ 12:56

  • Ne ovat hävittömiä, uunin nappulat. Minä olen monasti ollut laittavinani grillin päälle ja ihmetellyt, kun ei makkaraan tule väriä, vaan ovat vaaleita kuin haamut, vaikka hetkessä pitäis saada Poikaystävälle einettä. Minulle on siis käynyt päin vastoin. Sellainen virhe on toki helpompi korjata, mutta ei sillä hetkellä auta nälässä riutuvaa Poikaystävää.

    Kommentin jätti Vallaton mummeli · tiistaina 16. joulukuuta @ 13:44

  • Ni’ih, Vallaton, ne uuninnappulat ja nälkiintyneet poikaystävät, niitten kanssa on oltava tarkkana mummelien, eikö 🙂

    Kommentin jätti Ellinoora · tiistaina 16. joulukuuta @ 19:06

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *

This site is protected by reCAPTCHA and the Google Privacy Policy and Terms of Service apply.