Se on silleen, että tähän aikaan vuodesta ajatus kulkee kokkareissa – siis paakkuuntuu – vaikka voipihan se liikuskella pikkumustissa ja korkokengissäkin senpuoleen. Kuuluu vuodenaikaan, jota etelässä ei kai saisi kutsua kaamokseksi, kun oikeakin sellainen on tuonnempana olemassa. Mikä olisi hyvä nimi tälle ilmastonmuutoksen salakavalasti tuunaamalle vuodenajalle, joka ei ole talvi näillä main, vaikka saattaa hetkittäin melkein muistuttaa sitä.

Kuka keksii mitäkin selvitäkseen tästä as-if-talvesta, kun ei oikein ole valoisaa eikä kaiken aikaa pimeääkään ja kun on satavinaan lunta, joka kohtsillään onkin vettä. Älkää moittiko meitä, jotka sytytämme jouluiset valot pihaan jo adventiksi, kun se lumi, jota niin kovasti odotettiin ja jota niin kauhiasti tulikin, on sulanut ja vesi lillii taas kaikkialla. Lyhtykynttilöitä kuluu ja takkapuita vaikka hiilidioksidijalanjäljellä meitä ahdistellaan.

Muuan eteläisen Euroopan mies sanoi, että heikäläiset tulisivat hulluiksi, jolleivät näkisi kahteen päivään aurinkoa. Ilmankos meitä täällä pohjolassa on niin moneksi, kun emme näe aurinkoa viikkokausiin. Kellään muilla maailmassa ei ole niin paljon irtosuhteita kuin suomalaisilla, kiljui iltalööppi taannoin. Minkähän tutkimuslaitoksen pikkujoulukokkareisen aherruksen tulos tämä tieto mahtaa olla?

Huokaus. Täytyy vain sanoa puuttuvan auringon syyksi, kun talvikin pettää vuosi toisensa perään.

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista.

This site is protected by reCAPTCHA and the Google Privacy Policy and Terms of Service apply.