Pissismummo on tässä kärvistellyt aikansa, kunnes moniaat yöt synkein aatoksin valvoskeltuaan otti ja tilasi viimein ajan tohtorille. – Tämä ei nyt vetele eikä työntele, kiukutteli Mummo itsekseen, joku tolkku tähän on löydyttävä.

– Jahas, klanipäinen koipitohtori ryki saatuaan Mummon tuolille istumaan. – Mikäs teitä vaivaa? – No, senkun tietäis, kimahti mummo. – Koipi julmistelee ja juilii ylhäältä alas asti, kivistelee ja kenkkuilee. Vaikka miten päin sen kanssa yrittää öinään kieriskellä, ei unta nää. Luuvaloko tähän iski vai mikä?

Vaivain laadun kuvailua kotvan kuunneltuaan tohtori käski riisua. Mummo kiemurteli ulos verhoomuksistaan ja seisoi pian Koipitohtorin edessä rintsikkarinnoin pikkupöksysillään. Kaljupää kyykytti Mummoa, neuvoi pritsille istumaan ja naputteli vasaralla ristiselkää niin että mummonsilmissä säkenet lensi, käski oikosekseen ja taivutteli koipia joka suuntaan, raapi jalkapohjia ja paukutteli polvia. Melkoinen vasaramies tämä, tuumi Mummo.

– Onkos selkää tutkittu aiemmin, ynähti Koipitohtori, kun Mummo oli taas kääriytynyt päällimmäisiinsä. – Lienee ainakin neljännesvuosisata viime kerrasta, ei kuulemma ollut nikamissa vikaa, mutta kamalan kipeänä oli selkärustinki silloinkin ja on ollut pitkin elämän matkaa aika ajoin. Jumpalla on menty työvuodet, mutta nyt ei käy enää sauvailulenkitkään laatuun.

Seurasi meditaatio, jonka Koipitohtori käytti sivelemällä sänkistä leukaansa, tökkimällä tietokoneensa näppäimiä kahdella sormella, tutkailemalla perheraamatun paksuista tiheäpränttistä remedia fennicaa ja tulostamalla peukalonhangallisen paperia, joihin piirteli nimikiemuransa ja naputteli leimat. Pissismummo taas meditoi tarkastelemalla potilastuolin vastapäistä seinää, jota koristivat värikkäät ihmisen luiden ja lihasten kuvat.

Yhteisymmärryksen vallitessa erosivat nämä kaksi tietäen kohtapuoliin taas tapaavansa, kunhan Mummo on tahollansa selvinnyt lähetenivaskalla ohjeistetusta kierroksesta ja kokeillut alustavasti nohevaa apteekkituotetta, jonka pitäisi purra kenkkukoipeen.

  • Toivottavasti lähetti fysiatrille tai fysioterapeutille! (Jos ei, niin kannattaa käydä muuten.) -Ja toivottavasti helpotus löytyy pikaisesti!

    Pidäthän selän lämpimänä ja venyttelet sekä ahkerasti että maltillisesti.

    Paranemisia ja vauvasuloisia!

    Kommentin jätti Haavetar · tiistaina 25. marraskuuta @ 23:13

  • Kiitos ’vertaistuesta’, se on tärkeää näinä aikoina, kun väliin tuntee tarpovansa vaivoineen pitkää pimeää ylämäkeä..

    Kommentin jätti Ellinoora · keskiviikkona 26. marraskuuta @ 20:17

  • Täältä sivusta on helppo neuvoa, mutta korviini kuullostaa McKenzie-terapiaan erikoistuneen fysioterapeutin jutulta. Lähimmän löydät täältä http://www.suomenmckenzieinstituutti.fi/

    Toivottavasti vointisi paranee.

    Kommentin jätti Ansku · keskiviikkona 26. marraskuuta @ 23:58

  • Olen ajatellut, että olisi löydettävä taitava fysioterapeutti, joka olisi perehtynyt selkäongelmiin. Lääkäriltä saanen lähetteen seuraavalla käynnillä. Kiitos vinkistä, kotikaupungista ei löydy, mutta naapurista.

    Kommentin jätti Ellinoora · torstaina 27. marraskuuta @ 16:29

  • 😀 Toivottavasti meditoivan Koipitohtorin lähetenivaskasta on apua ja saat apua kenkkukoipeen.

    Kommentin jätti Vallaton mummeli · torstaina 27. marraskuuta @ 18:56

  • Kenkkukoivet ovat ikäviä ja usein eriparisia. Toivottavasti selkäsi hoituu ajan myötä.

    Kommentin jätti Liisa · torstaina 27. marraskuuta @ 22:04

  • Vallaton ja Liisa, Pissismummo kiittää sympatiasta. Toistaiseksi vielä apteekkirohto on ollut ainoa apu, viimeisestä tutkimuksesta (ENMG) kenkkukoipi ärtyi vain entistä enemmän. Mutta tulevalla viikolla löytynee muutakin valoa kuin luu-.

    Kommentin jätti Ellinoora · torstaina 27. marraskuuta @ 22:21

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista.

This site is protected by reCAPTCHA and the Google Privacy Policy and Terms of Service apply.