Torstaimummolassa huovutettiin tänään. Iloisenvärisiä patalappuja on tulossa, kunhan ne ensi kerralla saadaan valmiiksi. Keskustelussa on tullut esiin toistuvia pettymyksiä kotipalveluun ja terveydenhuoltoon, erityisesti lääkäreihin. Sekin on käynyt ilmi miten tärkeitä ovat eläimet vanhusten arjessa. Kissat ymmärtävät puhetta, linnut käyvät ikkunalla ja syövät kädestä. Koiria ei kellään enää ole, mutta niitä muistellaan, jotka joskus olivat.

Eräs ryhmäläinen oli täyttänyt pyöreitä vuosia viime viikolla ja hänelle laulettiin. Hän kertoi ostaneensa pienen suklaakakun syntymäpäiväksi. Yksin hän sitä sitten söi ja syö vieläkin. Kakku ei lopu millään, kun se ei maistu. Ainoasta pojasta ei kuulunut mitään äidin syntymäpäivänä niin kuin ei muutenkaan. Kertojaa itketti. Yksinäisyyden syvyys riipaisi meitä, jotka kuulimme.

  • Yksinäisyyden syvyys! Riipaisevaa. Ja heitä on paljon täällä, näkymättömissä, suljettujen ovien takana, joista kukaan ei tiedä, joissa kukaan ei käy. Tekisi mieli laittaa tuolle ykisnäiselle jonkinlainen kortti, o tai ainakin lämpimät terveiset kauttasi.

    Kommentin jätti mehtäsielu · sunnuntaina 9. marraskuuta @ 08:49

  • Kiitos Mehtäsielu lämpimästä ajatuksesta. Voinhan tulostaa jonkun hienoista blogiteksteistäsi ja viedä sen mukana terveiset!
    Sekin on sydämen hyvyyttä, että huomaa lähellään asuvan yksinäisen. Kädenojennus lämmittää omaakin kättä.

    Kommentin jätti Ellinoora · sunnuntaina 9. marraskuuta @ 11:47

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista.

This site is protected by reCAPTCHA and the Google Privacy Policy and Terms of Service apply.