Torstaimummolassa huovutettiin tänään. Iloisenvärisiä patalappuja on tulossa, kunhan ne ensi kerralla saadaan valmiiksi. Keskustelussa on tullut esiin toistuvia pettymyksiä kotipalveluun ja terveydenhuoltoon, erityisesti lääkäreihin. Sekin on käynyt ilmi miten tärkeitä ovat eläimet vanhusten arjessa. Kissat ymmärtävät puhetta, linnut käyvät ikkunalla ja syövät kädestä. Koiria ei kellään enää ole, mutta niitä muistellaan, jotka joskus olivat.

Eräs ryhmäläinen oli täyttänyt pyöreitä vuosia viime viikolla ja hänelle laulettiin. Hän kertoi ostaneensa pienen suklaakakun syntymäpäiväksi. Yksin hän sitä sitten söi ja syö vieläkin. Kakku ei lopu millään, kun se ei maistu. Ainoasta pojasta ei kuulunut mitään äidin syntymäpäivänä niin kuin ei muutenkaan. Kertojaa itketti. Yksinäisyyden syvyys riipaisi meitä, jotka kuulimme.