Maa on alaston, yöt kylmiä. Paljon on raskaita paasia hautausmailla, sinne sytytetään pieniä liekkejä. Hiljaisina öinä jäätyneet itkut sulavat pieniksi pisaroiksi, joissa sarastavan aamun valo leikkii.
Tämä on muistamisen aika, lohdutukselle avoin
|
Maa on alaston, yöt kylmiä. Paljon on raskaita paasia hautausmailla, sinne sytytetään pieniä liekkejä. Hiljaisina öinä jäätyneet itkut sulavat pieniksi pisaroiksi, joissa sarastavan aamun valo leikkii. Tämä on muistamisen aika, lohdutukselle avoin |
|
Aivan ihanan runo! ”…jäätyneet itkut…” Kaunista! Rauhallista iltaa muistojen parissa…
Kommentin jätti Nana · lauantaina 1. marraskuuta @ 18:47
Lohduttava valo, kaiken alleen peittävä. Kiitos Ellinoora
Kommentin jätti mehtäsielu · sunnuntaina 2. marraskuuta @ 01:19
Tulin vastavieralulle kauniiseen blogiisi. Täältähän löytyy viehättäviä huoneita ja nurkkauksia, taidan liittää tämän vierailukohteekseni jatkossakin, sallinet varmaan!
Hieno, koskettava runo. Meillä jäi eilen aikomuksista huolimatta käymättä hautauumaalla. Runosi kautta kävin siellä ajatuksissani!
Kommentin jätti maaretta · sunnuntaina 2. marraskuuta @ 12:45