Neljä opiskeluun hurahtanutta ja työelämästä vapautunutta senioritaa muodostavat rekisteröimättömän rouvasväen yhdistyksen, jonka tarkoituksena on puhtaasti sosiaalinen kanssakäyminen ja jäsenten kaikinpuolisen hyvinvoinnin tukeminen. Alkuun leidit jäivät silloin tällöin opiskelusessioiden päätteeksi pitkille kahveille. Nykyään he lounastavat yhdessä. 

Viime kerralla ratkottiin kreikkalaisten lihapullien arvoitusta. – Mmm, luulenpa, että tässä on lammasta; ehdottomasti ei pelkkää possua, jos ollenkaan, arvioi Seniorita E. – Ainakin valkosipulia on, tuumi Seniorita T. ? Oikein hyvää, mumisi Seniorita S lihapulla suussa. Seniorita K makusteli porkkanaraasteen erityismaustetta. Kolme perunankokoista, rapeapintaista, kiinteää ja lihaisaa pullaa riisikeon katveessa, toisella kupeellaan kasa öljyssä pehmitettyjä vihanneksia. Ei hullumpi annos, kahdeksalla eurolla ja kahvit päälle.

Seniorita E oli saanut ylennyksen isoäidiksi sitten viime tapaamisen. Mummous on ehdottomasti positiivinen arvo, totesivat kaikki yksissä tuumin. Se kutittelee mukavasti sydämen kohdalta ja saa samanmielisten seurassa hehkumaan onnea. Ensimmäiset lapsenlapsivauvat aivan erityisesti saavat isoäidit hymyilemään säteilevin silmin. 

Leidiseurue söi tyytyväisenä lihapulla-annoksensa. Kahvivaiheessa Seniorita E muisti kysäistä, haluaako joku ehkä nähdä pari kuvaa tuoreesta maailmankansalaisesta. – Arvaa vain, pitikin juuri kysyä, että etkö ottanut yhtään kuvaa mukaan, hymyili Seniorita S ja toiset säestivät. Asiantuntevasti kerrattiin pituudet ja painot, ihasteltiin tummaa syntymätukkaa, silmiä, korvia, liikuttavia vauvannyrkkejä. Oli ihan unohtua seuraavan lounastapaamisen päivän sopiminen.  

– On kyllä ihan puppua, että mukamas maailman nopein ranneliike on se, kun isoäiti vetäisee lastenlasten kuvat nähtäväksi, naureskeli Seniorita E. – Meillä se kyllä oli Vaari, joka ensimmäisenä tempaisi kännykästään vauvakuvan esiin tutun tavatessamme.      

  • Luulenpa, että Ladyjen seurassa meiätyttökin viihtyisi ja ottaisi osaa lihapullakeskusteluun. Isoäidin tosi tärkeään tehtävään en pääse. Onneksi on sukulaisten lapsia iloksi ja kumppaneiksi. Miksi muuten muffinssit paistetaan, kun taikinakin on niin hyvää,kysyi 4v Kosmo. Kuka tietää….

    Tuumiskeli Pabloo

    Kommentin jätti Pabloo · keskiviikkona 29. lokakuuta @ 16:56

  • Viihtyisää on – perustuu varmaan siihen osittain, kun emme toistemme historioita tunne, emmekä menneistä puhu vaan pysyttelemme ajankohtaisissa asioissa ja käsillä olevassa hetkessä. Niin ei myöskään ole erityisiä odotuksia ja niiden myötä pettymyksiä.
    Kosmolle, 4 v, sanoisin, että olen ihmetellyt tuota samaa piparkakkujen kanssa, mutta tullut lopulta mahanpurujen myötä siihen tulokseen, että taikinaa on aina liikaa sellaisenaan syötäväksi, joten on viisainta paistaa ainakin osa.

    Kommentin jätti Ellinoora · keskiviikkona 29. lokakuuta @ 21:02

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista.

This site is protected by reCAPTCHA and the Google Privacy Policy and Terms of Service apply.