Neljä opiskeluun hurahtanutta ja työelämästä vapautunutta senioritaa muodostavat rekisteröimättömän rouvasväen yhdistyksen, jonka tarkoituksena on puhtaasti sosiaalinen kanssakäyminen ja jäsenten kaikinpuolisen hyvinvoinnin tukeminen. Alkuun leidit jäivät silloin tällöin opiskelusessioiden päätteeksi pitkille kahveille. Nykyään he lounastavat yhdessä. 

Viime kerralla ratkottiin kreikkalaisten lihapullien arvoitusta. – Mmm, luulenpa, että tässä on lammasta; ehdottomasti ei pelkkää possua, jos ollenkaan, arvioi Seniorita E. – Ainakin valkosipulia on, tuumi Seniorita T. ? Oikein hyvää, mumisi Seniorita S lihapulla suussa. Seniorita K makusteli porkkanaraasteen erityismaustetta. Kolme perunankokoista, rapeapintaista, kiinteää ja lihaisaa pullaa riisikeon katveessa, toisella kupeellaan kasa öljyssä pehmitettyjä vihanneksia. Ei hullumpi annos, kahdeksalla eurolla ja kahvit päälle.

Seniorita E oli saanut ylennyksen isoäidiksi sitten viime tapaamisen. Mummous on ehdottomasti positiivinen arvo, totesivat kaikki yksissä tuumin. Se kutittelee mukavasti sydämen kohdalta ja saa samanmielisten seurassa hehkumaan onnea. Ensimmäiset lapsenlapsivauvat aivan erityisesti saavat isoäidit hymyilemään säteilevin silmin. 

Leidiseurue söi tyytyväisenä lihapulla-annoksensa. Kahvivaiheessa Seniorita E muisti kysäistä, haluaako joku ehkä nähdä pari kuvaa tuoreesta maailmankansalaisesta. – Arvaa vain, pitikin juuri kysyä, että etkö ottanut yhtään kuvaa mukaan, hymyili Seniorita S ja toiset säestivät. Asiantuntevasti kerrattiin pituudet ja painot, ihasteltiin tummaa syntymätukkaa, silmiä, korvia, liikuttavia vauvannyrkkejä. Oli ihan unohtua seuraavan lounastapaamisen päivän sopiminen.