Jälkimmäistä viisauden lajia on taas riittänyt, kuten aina myrskyisien tapahtumien jälkeen. Radion ja television ajankohtaisohjelmat sekä lehdistö laidasta laitaan yleisönosastoineen ovat suorastaan rypeneet jälkiviisauden pohjattomissa hetteiköissä.

Taas huudetaan: miksi edellisestä myräkästä ei mitään opittu. Tuudittauduttiin siihen autuaaseen uskoon, ettei kauhistuttava tapaus voi toistua. Syyllisten penkille on innokkaasti istutettu poliisia ja sisäministeriä. Kansa huutaa yhä herkästi: ristiinnaulittakoon! Vikaa on paikannettu vanhempiin, koulusysteemiin, mediaan, päättäjiin, yhteiskuntaan ylimalkaan ja ennen muuta internettiin, tuohon mehukkaan pahan valtakuntaan.

Viisasten kivi taitaa olla pahasti kateissa. Syyllisten etsiminen ei poista ahdistusta ja vikaa on joka suunnalla, mistä vain keksitään tonkaista. Asiallisia ja perusteltuja kannanottoja on harvakseltaan löytynyt lehdissä; keskusteluohjelmia tai poliitikkojen eduskuntapuheita seuraamalla hämmennys on vain kasvanut.

Mielenkiintoista on millaisena Suomi näyttäytyy nyt muun Euroopan silmissä. Itsemurhatilastojen kärkikolmikossa meillä näyttää olevan pysyvä paikka. Taannoin saimme röyhistellä nuortemme fiksuudella kansainvälisessä oppimistulosten vertailussa, mutta samaan aikaan koululaisemme pelkäävät henkensä edestä.

Asiaintilaa parantavat päätökset ovat lainsäätäjien ja kriisin jälkien korjaaminen viranomaisten hallussa. Meidän jälkiviisastelijoiden on tuettava heitä kivien heittelyn sijaan. Vastuullista aikuisuutta on suostua näkemään, välittää ja toimia.   

PS. Asiallisia näkökohtia aiheesta ovat kirjoittaneet mm. Saara   24.9. ja Vaiheinen 26.9. 

  • Kovasti keskustellaan ja etsitään syitä ja mietitään tulevaa, tehdään hyviä päätöksiä. Jotenkin tuntuu, että kaikki on nyt kiinni minusta ja sinusta, meistä aikuisista. Milloin viimeksi huomasimme naapurin kummallisen nuoren, milloin viimeksi sanoimme jotain omalle lapselle tai lapsen kaverille, milloin keskustelimme tai yritimme ymmärtää tai auttaa? Milloin viimeksi osoitimme välittävämme vaikka lapsella/nuorella ei kaikki olekaan kovin hyvin. Mennäänkö me aikuiset niin kovaa vauhtia elämän, rahan, työn yms perässä, ettemme huomaa lasten ja nuorten pahaa oloa?

    Kommentin jätti savisuti · tiistaina 30. syyskuuta @ 23:43

  • Ajankohtaisohjelma on tänäänkin (ke) jatkanut aiheen puimista, nyt opetusministerin kanssa ja koulukiusaamisen teemasta. Vaikka kiusaamista on aina ollut ja jossain muodossa tulee aina varmaan olemaan, koulun ja vanhempien on pakko ottaa viimein asia vakavasti. Ilmitulleisiin tapauksiin on puututtava ja eettisen kasvatuksen on oltava jatkuvaa. Olen itse mennyt väliin, kun olen nähnyt kiusaamista koulumatkoilla – eihän sitä aina siedetä ja v..a saa silmilleen, mutta ainakin sillä kertaa uhri on päässyt kiusaajien kynsistä. Lapsia pitäisi myös opettaa selviämään kiusaamisesta eri keinoin. Voi, me tiedämme, mutta voimme tehdä vain oman osuutemme: olla heikomman puolella.

    Kommentin jätti Ellinoora · keskiviikkona 1. lokakuuta @ 21:52

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista.

This site is protected by reCAPTCHA and the Google Privacy Policy and Terms of Service apply.