Eläköityneen Henkilön sanotaan tulleen kiikkustuoli-ikään. Silloinko vasta? Ainoako olen, jota jo kapalovauvana keinuteltiin kehdossa. Taaperokesinä leikittiin kaksipuolisessa pihakeinussa junaa ja linja-autoa ison veljen kanssa.

Lapsuuskodissa sai ainakin sunnuntaiaamuisin kiivetä syliin, kun isä ehti istahtaa keinutuoliin kirkonmenoja kuuntelemaan. Siinä verkkaisesti keinahdellen oli lapsen hyvä vaikka nukahtaa virren hyrinään.

Hurjimmat kiikkukilvat käytiin kouluvuosina kavereiden kanssa. Silloin oli pääosassa vauhti ja uskallus. Yhdenistuttavista riimukeinuista sai aikamoiset kyydit – tai veriset naarmut, jos sattui mätkähtämään hiekkapihalle.

Kodinperustamisvaiheessa hankittiin perheeseemme keinutuoli. Siinä istuen oli mainio vauvaa ruokkia ja nukutella, samalla sai lepohetken äiti tai isäkin. Myöhemmin keinusyliin kiipesi innokkaita sadunkuuntelijoita.

Oman pihan myötä tuli kuvaan puutarhakeinu. Viimeisinä työvuosina suorastaan odotin kesää ja pihakeinua. Siihen sai työstä tultua laskea väsymyksensä, sulkea silmät ja unohtaa ihmisten huolet.

Riimukeinut ovat käyneet ahtaiksi, lapsuuskodin kaksipuoleinen sammaloituu itsekseen. Kotipihan kesäkeinu on edelleen suosittu paikka. Mummelin ja vaarin syli odottelee jo pientä keinujaa.

  • Hei minun piti olla vain lyhyen aikaa täällä netissä, mutta nämä kirjoituksesi vievät mennessään. Ihania!
    Testaan myös, miten eri sähköpostit toimii.

    t. Pirkko

    Kommentin jätti Pirkko · keskiviikkona 10. syyskuuta @ 10:40

  • Kiva puuha se oikein koukuttaa, kohta huomaat, ettet ole muistanut syödäkään. Tervetuloa blogimaailmaan!

    Kommentin jätti Ellinoora · keskiviikkona 10. syyskuuta @ 11:41

  • Hauska juttu! 🙂 Olen nimittäin itse leikkinyt siskoni kanssa linja-autoa
    kaksipuoleisessa pihakeinussa; jompikumpi oli aina kuskina ja toinen tuli nallejensa ja nukkejensa (eli lastensa) kanssa kyytiin. 🙂 Myös mummini rukki toimi hyvin bussin isona rattina! 🙂

    Keinussa omakin tyttöni voisi istua vaikka kuinka kauan; niin kauan kuin äiti jaksaa keinuttaa…

    Kommentin jätti Heinäpelto · keskiviikkona 10. syyskuuta @ 13:32

  • Leikit, oi, eivät ne niin paljon muutu, vaikka aika muuttuu. Niin kai se on, ensin keinuttaa äiti, sitten haluaa keinua itse. Ehkä tulee aika, jolloin tyttöä keinuttaa poika ja sekin kenties, kun tyttö itse keinuttaa pientä..
    Ja elämä meitä kaikkia, kaikenikäisinä..

    Kommentin jätti Ellinoora · keskiviikkona 10. syyskuuta @ 13:50

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista.

This site is protected by reCAPTCHA and the Google Privacy Policy and Terms of Service apply.