Ystäväsisko poikkesi ja toi pakastevalmista omenasosetta ja kassillisen pudokkaita. Hän tuskin tajuaa, miten merkityksellisiä nämä pienet eleet ovat meille, jotka olemme hedelmien, vihannesten ja marjojen suhteen torin ja kaupan antimien varassa. Keväällä hän poikkeaa raparperinvarsien kera. Jonakin runsasantisena kesänä olen saanut kutsun poimimaan satoa suoraan kirsikkapuusta, viinimarjapensaasta tai omenapuun alta.
Pohdimme yhdessä aikaa, jolloin puutarhurin on jätettävä rakkaudella vaalimansa puut, pensaat, kukat ja kasvimaa. Luopumisen ajatus raastaa häntä, jolle puutarhanhoito on ollut elämäntapa. Ystävän tuntien anteliaisuus löytää aina väylänsä ja tuottaa iloa ja siunausta antajalle itselleen sekä monelle saajalle. Uteliaana voi odottaa millaisia kukkia puhkeaakaan, kun tulee tilaa uusille asioille. Vanha sanonta elämä jatkuu, sisältää mahdollisuuden muuttua.
On olut aika, että ei ollut omia pensita eikä puita. Voi miten oli kivaa joskus saada pussukallinen omenoita, karviaisia ja muitakin puutarhan tuotteita. Nyt kun itse omista puita ja pensaita jakelen omistani suurimman osan. säilön vähän siis pakastan mitä emme ( 2 henkeä) jaksa suoraan pihasta syödä jaksa jaamme pois, onneksi meillä on ystäviä , joille ylituotantomme kelpaa. Olen hurahtanut pihaan ja puutarhaan. Pelkään jo aikaa , joka vääjämättä tulee. Sitten kun on pakko hellittää ja jätää kaikki. Siihen asiti olen onnellinen. Eilen tyhjensin kukkaruukkuja vanhoista kukista ja samalla suunnittelin mitä keväällä istutan.
Kiitos tuosta ylläolevata kirjoituksesta.
Kommentin jätti pensastasku · maanantaina 1. syyskuuta @ 21:42
Ilahdutit palautteella, Pensastasku, kiitos. Anteliaita lähimmäisiä on! Voihan olla, että puutarhan aika on yksi elämänvaihe, kuten lapsuusaika, nuoruusaika ja joskus vielä vanhuus. Voi nauttia silloin kun se aika on ja kun se on ohi, tulee jotain muuta yhtä ihanaa. Jos Sinua on siunattu terveellä selällä, saatat jaksaa puutarhan hoitoa vielä pitkään. Minun on tyydyttävä pieneen kukkamaahan ja voi miten paljon siitäkin on iloa!
Kommentin jätti Ellinoora · tiistaina 2. syyskuuta @ 15:23
Tulepas Ellinoora poimimaan kriikunoita! Tippuvat puista, enkä itse ehdi niitä kerätä, evakossa kun olen.
Kommentin jätti Pirkko · keskiviikkona 10. syyskuuta @ 10:54
Ahaa, ystävällistä kättä ei puraista! Kiitos kutsusta ja kun vielä osoitekin löytyi sähköpostista, niin pitääpäs suoriutua kriikunapuulle..
Kommentin jätti Ellinoora · keskiviikkona 10. syyskuuta @ 11:35