Pissismummon poikakaveri oli suorittanut tarpeelliseksi katsomansa hankinnan. Mainittakoon, että kyseisen henkilön hankinnat tuppaavat ylipäänsä olemaan teknistä sortimenttia. Henkilö on sitä paitsi entisenä (erittäin ent.) suunnistajana karttaekspertti.

Mummo ja Poikakaveri olivat nimittäin lähdössä pitkänmatkan liikenteeseen Kehräävällä Katilla. Tiedetään yleisesti, että ajajan vierushenkilö joutuu ankaraan vastuuseen tienpäällä siitä, että ajaja on kartalla. Ja että kartta on oikea ja oikein päin, kun sitä luetaan. Toimi oli alkanut rasittaa Mummoa.

Hankinta oli siis tarpeellinen, jopa tervetullut. Poikakaveri sääteli vempainta aikansa, askarteli sen tuulilasin vasempaan alakulmaan kiinni ja viritteli johdon virtalähteeseen. Mummo risti matkaseuran oitis Tiemestariksi. Sopi nyt Mummon oikaista vieruspenkille ja vyöttää itsens matkaa varten.

Lähdettiin pihasta. Tiemestari parahti neuvomaan: NYT, KÄÄNNY VASEMMALLE. – Enpä arvannut edesmenneessä kartanlukijan toimessani, että kotipihasta tielle kääntyminenkin kuuluu ilmoitusvelvollisuuksiin, tuumi Mummo lievästä slaagista tokeennuttuaan.

Tiemestarin kaakatus alkoi kohtsillään käydä hermoon. Jos tuon kanssa ei ollut samaa mieltä tai muuten päätti poiketa tuon säätämästä reitistä, komensi tuo ärhäkkäästi: TEE U-KÄÄNNÄS. Mummo alkoi jo protestoida komentelua. Poikakaveri ymmärsi näpertää Tiemestarilta äänen.

Kolmetuhatta kilometriä Tiemestarin ohjauksessa opettaa tuon metkut tuntemaan. Nopeusrajoituksista tuo ei ollut juurikaan samaa mieltä liikennenmerkkien kanssa. Tietyöosuuksien ennakoinnissa oli toivomisen varaa. Jääräpäisyyttäkin ilmeni. Jos olit säätänyt liian tarkat koordinaatit ja poikkesit reitiltä, koetti tuo oljentaa kulkua tolalleen sitkeästi.

Mummoa ja haitarikarttaakin tarvittiin. Vanhat toverit sentäs kertoivat reitin varrella olevat nähtävyydet ja kartanpa mukaan Tiemestarikin ohjeistettiin.

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista.

This site is protected by reCAPTCHA and the Google Privacy Policy and Terms of Service apply.