Ah iloa eilisen ikkunanpesun tuloksesta ja väsymyksestä aherruksen jälkeen. Illalla saunan löylyissä lämmiteltyä selkää siveli Toinen ruususaippuan tuoksuvalla vaahdolla ja pesuaineen kuivattamia käsiäni hoitelin yrttivoitein. Valo suorastaan säihkyy huoneissa.

Aamulla räiskähti riita. Mitä mitättömämpi aihe, sitä sihakammin salamoi. Pitää harjoitella tätä arkista yhteiseloa, sillä Toisen viikkolaskurissa on enää nelisenkymmentä pykälää eläkepäivien alkuun. Rauhaisat ja omaehtoiset arkipäiväni ovat ensi vuonna ohi ja muutos kourii.

Kyllä sanallinen räiske aina viikon mökötyksen voittaa. Räiskähdyksiä tarvitaan aika ajoin puhdistamaan keskinäistä ilmastoa. Akanilma menee ohi suunnilleen saman tien, ukonilma pienellä viiveellä. Opittu on: parasta on sallia toinen toisensa olla hetki rauhassa räiskeen tauottua.

Suhteen loputtomasta setvimisestä on luovuttu. Sovinnon löytää pieninkin keinoin, jos molemmat sitä tahtovat. Anteeksi annetaan puolin ja toisin, vaikka pyynnöt ovat joskus tiukassa.

  • Näissä säihkyissä ja räiskeissä alkaa vanhetessa toimia ymmärrys ajan rajallisuudesta.

    Ymmärrän, mistä puhut. Valmiiksi saatuja etuja (mm rauhaa ja omaehtoisuutta) ei haluaisi antaa pois, vaan haluaisi kaikki uudet edut entisten rinnalle. Se vain ei käy niin tässä elämässä. Ehkä hyväkin niin.

    Kommentin jätti mm · keskiviikkona 28. toukokuuta @ 14:58

  • Kyllä se tilan raivaaminen toiselle omaan jo rytminsä löytäneeseen arkeen varmaan vielä kirpoo monta kertaa. Tällä viikolla kyse on vain toisen lomasta, mutta esimakua se antaa.
    Mutta ihanaa on ollut myös tehdä arkisia askareita yhdessä ja yhdessä nauttia tuloksista.

    Kommentin jätti Ellinoora · keskiviikkona 28. toukokuuta @ 21:02

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista.

This site is protected by reCAPTCHA and the Google Privacy Policy and Terms of Service apply.