Viimeksi kun soitin, äiti hengitti vaikeasti ja valitti kipua selässä. Tänään puhelimeen ei vastattu. Sain tietää, että äiti oli aamulla viety lääkäriin ja otettu saman tien osastolle.

Pakkaan laukkua lähteäkseni aamujunalla sinne. Viestitän niille, joiden kanssa olen jotain sopinut, kerron pojilleni mikä on tilanne. Nyt mennään matalalla ja pienesti.

Luonnonkatastrofien järkyttämässä Aasiassa etsitään mahdollisuuksia jatkaa elämää hävityksen ja kuoleman keskellä. Vähän tässä nyt on sanoja, huokauksia vain.

  • ”Vähän on sanoja. Huokauksia vain.”
    Kiitos kun jaat tuntojasi. Näissä asioissa olemme kaikki aina samalla viivalla. Ei siihen oikeastaan opi koskaan. Meiltä ei kysytä. Ja vaikka kysyttäsiinkin, emme loppujen lopuksi osaisi vastatakaan. Isän käteen.

    Kommentin jätti mm · keskiviikkona 14. toukokuuta @ 08:30

  • Voimia ja lämpöä!

    Kommentin jätti Haavetar · keskiviikkona 14. toukokuuta @ 10:07

  • Niin hallaisia voivat olla yöt tähän aikaan vuodesta, niin riipovia ja riisuvia. Vain huokauksia silloin voi lähettää, uskoa, toivoa, rakastaa sen verran kuin jaksaa. Tuntuu niin väärältä, että kun juuri on selätetty pitkä ja pimeä talvi, juuri kun kaikki on puhkeamassa kukkaan, kun on juhlittu äitejä, heitä, jotka toivossa ovat niin väkeviä, juuri silloin tulee tällaisia viestejä. Ja kuitenkin sekin kuuluu elämään, ja tämä kaikki alkaa sitten itkettää, kun tulee niin paljon menneitä päiviä mieleen. Voimia, siunauksia lämpimiä ajatuksia teidän päiviinne, olivatpa ne sitten millaisia tahansa.

    Kommentin jätti mehtäsielu · keskiviikkona 14. toukokuuta @ 19:56

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista.

This site is protected by reCAPTCHA and the Google Privacy Policy and Terms of Service apply.