HS:n Kanavalla toimittaja Jyrki Räikkä perusteli mielipidettään liian lepsusta haastattelutyylistä poliitikkojen suhteen. Esimerkkeinä mainittiin empaatikkotoimittajat Maarit Tastula, Punainen Lanka ja Hannu Lehtilä, Lauantaiseura.

Tivaaminen, hiostaminen, piinaaminen, keskeyttäminen ja provosointi katsotaan poliitikkojen kohdalla haastattelutyyliksi, jolla saadaan ’tulosta’. Ehkä saadaan – tai sitten ei. Tulos voi olla myös katsojan piina ja pako ohjelman parista. Toimittaja jää kiillottamaan omaa kruunuaan.

On olemassa katsojia, jotka osaavat lukea empaattisen toimittajan rentoutuneen haastateltavan kehonkieltä ja kuunnella mitä sanotaan, mitä ei ja miten. Sadomasokistiset painiottelut eivät kaikkia kiinnosta.

  • Just näin, olen täsmälleen samaa mieltä sinun kanssasi Ellinoora. Minusta toimittajan tärkein ominaisuus on kyky kuunnella. Ja toinen melkein yhtä tärkeä on kyky kyysä ne oikeat kysymykset.

    Kommentin jätti mehtäsielu · keskiviikkona 7. toukokuuta @ 20:14

  • Minäkin olen samaa mieltä. Huono agressiivinen haastattelija saa sympatiat haastateltavan puolelle silloinkin, kun sitä ei tarvitsisi. Rehelliseen reiluun kysymykseen annettu epärehellinen ja kieroileva vastaus taas hyppää esiin selvästi. Aika jännä tuo valittu nimikaksikko. Lehtiläkin kysyy tosi suoraan vaikeitakin juttuja, samoin Tastula, mutta heidän kysymyksistään eivät haastateltava ja katselijat nolostu…

    Kommentin jätti mm · keskiviikkona 7. toukokuuta @ 20:45

  • ’Revolverihaastattelujen’ taikaan uskovat nuoremmat toimittajat, joilla ei ole ehkä kokemusta niistä ajoista, jolloin se tyyli oli muodissa. Televisio esimerkiksi on niin paljastava media, että haastateltavan ajattelun ja olemuksen ydin ilmenee varsin nopeasti ja pienin keinoin.

    Kommentin jätti Ellinoora · torstaina 8. toukokuuta @ 19:42

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista.

This site is protected by reCAPTCHA and the Google Privacy Policy and Terms of Service apply.