On todettu, mitä vahvempi ammatti-identiteetti ja merkittävämpi asema ihmisellä on sitä vaikeampi on työvuosien jälkeen sopeutua eläkkeelle. Vaikeuksia povataan erityisesti niille, jotka ovat eläneet kokonaisvaltaisesti työlleen, joiden työ on ollut stressaava ja joilla on ollut vain vähän muuta elämää.
Kirkon työntekijänä ei ole ihan helppo olla. Kirkko on vahvasti arvoyhteisö, jossa ei voi hyvin, jos ei ole sisäistänyt samoja arvoja. Yhteisö saa voiman ja tehtävän Jumalalta, mutta toiminta muotoutuu pitkälti työhön sitoutuneiden työntekijöiden kautta. Onnellisessa tapauksessa työntekijä saa yhteisöstä tukea ja kykenee säilyttämään tuntuman tavallisten jäsenten elämänpiiriin.
Vaarana on vuosien mittaan yhteisöön samaistumisen myötä umpioitua, etääntyä elämän todellisuudesta. On jo syntynyt tilanne, jossa kirkon keskeiset toimintamuodot eivät enää näytä tavoittavan jäsenten enemmistöä. Sisäpiirin keskinäinen itsetyytyväisyys uhkaa näivettää aidon kontaktin muihin kuin pieneen aktiivilaumaan. Kohtaamiset jäävät seremoniallisiksi, kosketuspinta puuttuu. Luottamushenkilöinä toimivat maallikot voisivat parhaassa tapauksessa toimia linkkinä, he vain valikoituvat usein melko ahtaasta piiristä.
Ajattelen: kirkon työntekijän ja luottamushenkilön ei pitäisi hirttäytyä jumalasuhteessaan oikeaan oppiin ja taivaalliseksi ymmärtämäänsä totuuteen. On elintärkeää pitää aistit auki myös maalliseen päin, antaa todellisuuden tulla iholle. On avoimesti suostuttava ihmisiin, kuunneltava tarkkaan voidakseen vastata kysyjän kielellä. Maailmassa puhaltavat vimmaiset tuulet ja riehuvat pahan voimat. Valittujen laumassa kulkija on turvassa, mutta ei ehkä huomaakaan eksyksissä harhailevia ja haavoittuneita.
Kirkon leipää syön entisenä työntekijänä eläkkeelläkin. Olen etuoikeutettu: vapaa viran velvoitteista ja valitun lauman harhasta. Uskossani olen yhä riippuvainen Jumalasta, silti vapaa näkemään, tuntemaan ja laulamaan omaa lauluani.
Yllättävän vapaalta tämä nykyelämä on tuntunut. En kokenut työni edes sitovan ajatteluani, silti tämä elämä on nyt paljon vapaampaa. Se on varmaan myös ajankäyttökysymys.
Matkatyöläisenä en edes ole tuntenut oman kotikaupungin kaikkia mahdollisuuksia. Tämä on aika lailla uusi kaupunki, joka antaa uusia mahdollisuuksia. Se antaa siis myös uusia haasteita.
Kommentin jätti mm · keskiviikkona 7. toukokuuta @ 20:53
Kirkon piirissäkin on niin monenlaisia tehtäviä. Viimeisin työni on ollut kaupunkiseurakunnan diakoniatyössä, 23 vuotta lähes yhtäjaksoisesti. Kun olen keskustellut lähetyskentällä työskennelleen työtoverin kanssa, olen tajunnut miten erilaista hänen eläkkeelle jäämisen prosessinsa on ollut. Sitä ovat rytmittäneet työjaksot kohdemaassa ja ’sapattijaksot’ kotimaassa, eivätkä kotimaan jaksotkaan ole olleet täyttä lomaa. Papin tehtävästä taas ei jäädä eläkkeelle täysin oikein koskaan, ainakin osalle tulee toimituspyyntöjä eläkeläisenäkin. – ’Uudet mahdollisuudet ja uudet haasteet’, kuten hyvin sanoit, ne tarjoutuvat.
Kommentin jätti Ellinoora · torstaina 8. toukokuuta @ 19:36