Ilta on lämmin kuin keskikesällä, vaikka äsken vasta oli vappu. Istumme pihassa saunan jälkeisessä raukeassa. Pieni tuulenhenkäys kutittelee ihoa. Kylmää kuohujuomaa Toisen lasissa, pienesti poreilevaa minun. Kaupungin syke on vaimennut lauantai-iltaan. Kotona on hyvä olla.

Emme olekaan kahden. Tuttu tinttipariskunta lennähtää pihaan. Toinen istuu tammen oksalla tarkkailemassa ympäristöä, toinen ahkeroi ruohossa, pensaiden juurilla, koivunkannon kyljessä. Juttelen linnuille hiljaa, ne ovat jo tottuneet, eivät pelkää vaikka liikummekin.

Naapuri on kolannut iltapäivän kauhakuormaajalla isoa multakasaa aidan yli oman pihaansa. Nyt homma on valmis, kuormaaja kadonnut ja puuha siirtynyt käsivoimin jatkettavaksi aidan taakse. Muistelemme omaa viime kesäistä pihaprojektiamme. Selkäni muistaa hyvinkin.

Näiden kevätviikkojen joka-aamuinen ilo on ollut avata ovi pihaan ja katsoa, mitä on tapahtumassa. Tänään leiskahti kerrottu tulppaani hehkumaan tulipunaista iloa. Eilen näytti rypäs keltaorvokkeja ujot pikku kasvonsa. Ja vuohenjuuren ihana kukka-aurinko rävähti esiin!

Iltamyöhällä televisiosta tulee jääkiekkoa. Toinen istuu varmasti katsomassa. Ehkä liityn seuraan nähdäkseni miten peli lähtee leijonajoukkueelta käyntiin uuden valmentajan ohjaksissa. Ja onhan siellä Olli, Ville ja Teemu.