Pissismummo veti päähäns vapun kunniaksi lippalakin, sen iankaikkisen mustavalkoisen. Ette vai tienneet, että kovasti tuo onkin mietintätehokas. Sen alla ajatus oikein muhii ja myllerteleiksen, kunnes napsahtaa kipakkaasti ilmoille. Tuohon lähimpään tupsukkapäähän Mummon vappuaatos useimmin osuu ja joskus uppooki.

Mummot ovat intohimoisia, päätyy Pissismummo napsauttamaan kylliksi asiaa ajateltuaan. Hähää, mitäs luulitte, etteikö muka. Lapsenkengistään vasta lennähtäneet aanailevat, että kaikenmoinen kevätriemu kuuluu vain niille. Pitäkääs vain säälinne. Mummoilla voi olla kevättä rinnoissa niin, ettei papparaiset pysy kyydissäkään. Nih. Tai päinvastonki voi tietty olla, jos ollakseen. Näkkeehän tuon eduskunnan ikämiesosastosta, että meno on mielessä ja lisävauhtia näpytellään intona piukassa, jos itellä on tiukassa.

Mummot tietää. Mistäpäs olis nuoripolvi maailmaan putkahtanu, jonsei olis harrastusta aikoinans ollu. Juu ja mikä ettei olis vieläki, tilaisuuen tullen. Nääppä mummo hymyämässä itseksens hyvillä mielin, soppii arvata että tilaisuus tuli. Yrmymummojen tilaisuus taas oli ja meni. Entisvanha rakkausrunoilija tiesi laulahtaa: ”Ja vuodet ne käy yhä vaikeammiks ja haaveet ne käy yhä haikeammiks..”

Asiaan. Pissismummon kevätneuvokki nuoripolvelle: Hassutelkaa vapaasti vappuna, vaan älkää ihmeessä repikö iloa irti kotoaan. Eikä ikinä väkisin.