Tänään päättyi journalistisen kirjoittamisen kurssi Ikäihmisten yliopistossa tältä keväältä. Kolmen kuukauden ajan joka keskiviikko joukkomme oli koolla verrattoman ohjaajamme johdolla. Kirjoitimme kukin kahdeksan eri tyyppistä juttua, joita yhdessä tarkastelimme. Saimme kannustusta ja reilua palautetta sekä toisiltamme että ohjaajalta.
Mielestäni parasta oli yhteinen huumori ja innostus. Heittäydyimme rohkeasti kirjoittamaan kritiikkiä pelkäämättä. Joskus mentiin iloisesti metsään, mutta sinnehän ei jääty. Taidokkaasti ohjaaja luotsaili kirjoittamistamme. Hänen tyylinsä oli kaukana ryppyotsaisesta, vaikka meillä osanottajilla jokunen hiuksenhieno uurre otsalla mahtoi ollakin.
Kurssilaisilla oli vaihteleva määrä valmiuksia ja kokemusta kirjoittamisesta tullessaan. Jokainen toi värikkyyttä ja elämänläheisyyttä teksteissään yhteiseen jakoon. Koin, ettei keskinäisestä paremmuudesta kilpailtu, vaan kukin halusi kehittyä omissa taidoissaan. Jokaisella on vahvuutensa ja sen löytäminen on kirjoittajalle parasta vaivanpalkkaa.
Mietimme, miksi yliopisto ei mainosta tarjontaansa paremmin. Kurssit ovat usein vaarassa peruuntua vähäisen osanottajamäärän vuoksi. Suuret ikäluokat ovat jäämässä työelämästä, eivätkä ole mitään keinutuoliporukkaa. Riittäisikö Avoin yliopisto yleisnimikkeeksi, jos 60 + ikäiset eivät vielä miellä itseään ikäihmisiksi?
Lähdin googlaamaan Ikäihmisten/Ikääntyvien yliopistoa eri puolelta Suomea. Joitain mainoksia joistain erillisistä luennoista olin lukenut, mutta kokonaiskuvaa en ollut saanut. Tämähän on paljon laajempi juttu kuin ollenkaan tiesin.
Mielenkiintoista on, että täällä lännessä Länsi-Suomen kesäyliopisto (joka siis toimii läpi vuodenkin) ja kunkin paikkakunnan seurakunnat ovat yhteistyössä tässä Yliopistossa.
Kaikki tällainen toiminta on muutaman vuoden sisällä tosi tarpeellista. Minäkin mietin, onko tuo Ikäihmet/Ikääntyvät tarkoitettu kertomaan nuoremmille, että ei kannata mennä vanhojen kanssa vai vanhemmille, että uskaltaa mennä, kun ei ole nuoria mukana. Nyt huomaan, että minulle se nimi taisi nostaa kynnystä etenkin, kuin joidenkin luentojen aiheena oli esim ”vanhusten” ruokahuolto jne.
Kommentin jätti mm · keskiviikkona 23. huhtikuuta @ 23:55
Keskustelimme kurssin jälkikahveilla tästä aiheesta. Luentoja järjestetään kyllä, hyviä ja korkeatasoisia varmaan. Nuoremmassa eläkeläispolvessa on aika paljon koko työikänsä erilaisilla luennoilla istuneita, jotka nyt haluaisivat tehdä jotain mielekästä eikä vain kuunnella. Ihmettelimme kurssi- ja seminaaritarjonnan heikkoa informointia, kun henkilökohtaisesti kerrottuna moni olisi tullut mukaan jos olisi huomannut tiedon. Olet tosi oikeassa: äsken eläkkeelle jäänyt ei kaipaa välttämättä vanhusaiheista neuvontaa. Ikääntyvät ei ole mikään yhtenäinen ryhmä. Kysyisivät meiltä itseltämme!
Kommentin jätti Ellinoora · torstaina 24. huhtikuuta @ 17:11