Häät, hautajaiset ja kymmenvuosisyntymäpäivät ovat perinteisesti olleet suvun kannalta tärkeitä juhlatilanteita. Kaste-, rippi- ja ylioppilasjuhlissa tavataan vaihtelevalla kokoonpanolla. Yhdistävänä teemana voi olla paitsi henkilökohtainen merkkipäivä myös vuodenaikajuhla tai sukuseuratoiminta.

Urbaani ja privatisoituva elämänmuoto supistaa luonnollisia yhteyksiä herkästi. Jos suku on laaja, ei ole aina mahdollistakaan tulla koolle juhlan merkeissä. Kaikki eivät halua juhlia kymmenvuosiaan, avoliittojen yleistyttyä häät jäävät pitämättä ja lapset kastamatta. Vainajat haudataan usein vain lähiomaisten läsnäollessa.

Sukujuhliin ei aina ole tilaa, varaa ja järjestelyihin voimia tai aikaa. Suvun jäsenet vieraantuvat toisistaan, jäävät pelkiksi nimiksi ja kasvoiksi isovanhempien valokuva-albumissa. Tulevaisuudessa ei ehkä ole valokuviakaan, videot ja digikuvat jäävät kameroiden ja tietokoneiden uumeniin ja unohtuvat sinne.

Tädeillä ja enoilla, sedillä ja serkuilla, mummoilla ja vaareilla on merkitystä siinä, että olen juuri tämä ihminen mikä olen. En ole juureton, ei-mistään-kotoisin. Kuulun tiettyyn yhteisöön. Se antaa perspektiiviä ja tuntuu hyvältä.

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista.

This site is protected by reCAPTCHA and the Google Privacy Policy and Terms of Service apply.