Kevät on ollut hitaalla. Lämpötila on pitkään sinnitellyt öisin nollan tuntumassa, päivisin varovasti plussan puolella. Sadetta, luntakin on saatu paikoin, välissä taas aurinkopäiviä. Säätyyppi on jatkunut suht samana jo maaliskuulta asti. Jokohan vapusta alkaisi lämmetä?

Tämän kevään obligatorinen flunssakin on raportoitu sitkeänsorttiseksi. Perinteiset itsehoitokeinot eivät ole tepsineet kahdessa viikossa. Lääkärin pakeille on joutunut, kun jokin oireista on käynyt sietämättömäksi. Mekin vältimme syksyisen flunssakierroksen, mutta emme enää keväistä.

Toipumisen tahmeudessa on mennyt ohi mullanvaihto-operaatio; pauliat ovat jo kukassa ja kaktus. Pihatalkoot olivat ja menivät, oma piha on vaiheessa. Kuuluu tulevan kevätistutusten aika. Pitäisi tutkia, mitkä perennoista jäivät henkiin talvettomalta talvelta. Sipulikukat ainakin loistavat.

Kokemusta on kertynyt kymmenistä keväistä. Aina siinä jokin yllättää ja menee toisin. Keväällä on vuodenajoista eniten kosketuspintaa. Se vie, tuo ja toivoo.

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista.

This site is protected by reCAPTCHA and the Google Privacy Policy and Terms of Service apply.