Vasta kolmantena matkapäivänä suunnistimme Innere Stadtiin, vanhaan kaupunkiin. Sää oli vaihteeksi mitä parhain. Stefansplatzille noustessamme jouduimme lipuntarkastukseen juuri kun olin ihmetellyt, etteivät paikalliset näyttäneet koskaan ostavan lippua metroon. Wien-korttimme kirvoittivat tarkastajan yrmeälle naamalle kohteliaan hymyn.

Stephansdom, Tapaninkirkko on keskiaikainen katedraali, joka jokaisen wieninkävijän kaiketi on nähtävä. Hulppean kokoinen oli, tornikin 137 metriä. Ylhäältä olisi nähnyt tiemmä Alpeille asti ja lattian alla olisi varmaan ollut keisarillisia hautoja ihmeteltävänä. Sytytin kaksi kynttilää ja kuljeskelimme katedraalissa umpimähkäisiä havaintoja tehden. Täälläkin oli alttaritaulu verhottu violettiin paastonajan merkiksi.

Suunnistimme kohti Stadtparkia, jossa odotti tunnetuksi tullut Johann Strauss juniorin kullattu muistomerkki. Puisto oli todella viehättävä vesiaiheineen ja kukkivine puineen. Straussin lisäksi puistoon olivat muistomerkkinsä saaneet säveltäjät Schubert, Bruckner, Lehár ja Stolz sekä taidemaalareista Schindler, Makart ja von Amerling. Aurinkoisena päivänä puisto näyttäytyi parhaimmillaan: mangoldia, kultasadepensaat ja kirsikkapuut kukassa, itkupajut herkästi vihertäen.

Tuulista kanavarantaa kävelimme hitaasti takaisin keskustan ostoskatujen suuntaan. Päivän kulinaariseksi nautinnoksi muodostui Café Mozartin wienerschnitzel, ohut, rapeaksi kuorrutettu vasikanlihaleike. ’Sir ja Madame’ – täälläkin! – yltyivät herkuttelemaan tilaamalla dubbel-espresson ja palan sachertorttua suloisen kermavaahtokasan kera jälkiruoaksi. Ach, schön!

Budapestissa eräänä toisena keväänä ihastuimme operettitaiteeseen, jolla on nimenomaan Keski-Euroopassa pitkät perinteet. Wienin Volksopernissa esitettiin Franz Lehárin Hymynmaata, jota päätimme mennä katsomaan. Yleisöä naurattivat operetin alussa sanailevat papparaiset, joiden huumori ei oikein muinaisella lukiosaksallamme auennut. Sen sijaan kiinalaisprinssin ja Lisan, eurooppalaisneidon rakkaustarinan paikalliset laulajat tulkitsivat oikein viihdyttävästi ja operettia rakastava wieniläisyleisö palkitsi esityksen runsain aplodein.

Wien on ihastuttava kaupunki, jolle on helppo menettää sydämensä. Nyt oli kevät hitaalla, sää vaihteli sateisesta, tuulisesta ja kylmästä aurinkoiseen ja viileään. Paljon kiinnostavaa näkemistä jäi odottamaan toista tilaisuutta: Belvedere ja Hofburg,  Talviratsastuskoulu ja Hundertwasservillage. Puistoja, kirkkoja, kahviloita, musiikkia – parasta mitä toivoa saattaa – ja mieluiten koettuna keväällä, huhti-toukokuussa.

*PS. Eipä kotiin paluummekaan yllätyksittä sujunut: Toisen matkalaukkuun oli ilmaantunut lommo, joka jumitti numerolukon niin, että se saatiin auki vasta laukkukorjaamossa. Näitäkin sattuu, kuulemma. Taidamme olla onnekkaita, kun ’näitä’ ei ole ennen meille sattunut. Matkaajaystävä suosittelikin jälkiviisaasti kahden laukun ristiinpakkausta lentomatkoille. Tämän kokemuksen jälkeen ehkä olisimme keksineet sen itsekin.