Viisi vuotta äidin hylkäämänä ja rikoksista tuomitun väkivaltaisen narkkari-isän hyväksikäyttämänä. Vuosia vuokratalon luukussa suljettujen säleverhojen takana elettyä elämää. Häädön jälkeen talviöitä metsätien poskessa pressun alla. Joulu tavaratalon parkkipaikalla jääkylmässä autossa. Homeisessa asuntovaunussa jätteiden ja rojun seassa. Kymmeniä poliisihälytyksiä ja tilanteen selvityspyyntöjä sosiaaliviranomaisille. Järkyttyneiden ja huolestuneiden naapureiden ja opettajien ilmoituksia, kyselyjä, avunpyyntöjä perhehuolto-osastolle. Viisi vuotta lapsen helvettiä hyvinvointiyhteiskunnassa, jossa kukaan aikuinen ei lasta auta.

Tämä on mahdollista.

*Järkyttävä raportti uusitaan  TV-ykkösellä maanantaina 23:35.

  • Joskus myös seinän takana voi olla naapuri, joka…

    Kommentin jätti mm · sunnuntaina 24. helmikuuta @ 09:39

  • Olen itse usein se, joka näkee, huolestuu – ja toivoo, että joku jossain tekisi jotain..
    Viime päivien uutisoinnit kuukausia tai vuosia kotonaan kuolleena viruneista kertovat karusti aikamme ihmisten syrjäytymisestä. Hajukaan ei herätä naapuria kysymään mikä on. Kuolleen ihmisen osa ei aina ole surullisin, elävien hädän meitä pitäisi koskettaa.

    Kommentin jätti Ellinoora · sunnuntaina 24. helmikuuta @ 11:17

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista.

This site is protected by reCAPTCHA and the Google Privacy Policy and Terms of Service apply.