Eilen ja tänään näin auringon. Se on siis yhä olemassa, on ollut kaikki äskeiset sumuiset päivät ja taannoiset pilviset ja sateiset. En ihmettele, että muinoin palvottiin aurinkoa jumalana. Tekisi mieli laulaa ja tanssia.
No joo. Ikkunasta näkyvän maiseman ja katsojan välissä näkyy olevan melkoisen samea lasi. Ei se harmita, herättää vain ajatuksen: kunhan pakkasasteet taas kääntyvät plussaksi, teen auringonvalolle tilaa.
Ystävyys, elämän aurinko.
Hyvää ystävänpäivää!
Täällä on myös paistanut, joskin sitten satanut lumirakeitakin. Kaunista niinkin.
Kommentin jätti Haavetar · torstaina 14. helmikuuta @ 17:01
Tosiaan! Auringon ilmestyminen eilen sai aikaan valtavan ilon ja melkeinpä sitä jo luopui talven odottamisesta….mutta kuka tietää! 🙂
Hyvää ystävänpäivää 🙂
Kommentin jätti SusannaR · torstaina 14. helmikuuta @ 20:52
Hyvää ystävänpäivää. (Se on joka päivä.) Aurinko paistaa ja sataa pakkaslunta. Ja tuuli ulvoo. Avaan oven ja menen tervehtimään ? talvea.
Kommentin jätti Paju · perjantaina 15. helmikuuta @ 11:14