Olin Iäkkörouvain läsnäolleen jäsenistön kera stadissa elokuvateatterin päivänäytännössä. Historiasta kiinnostunut jäsen oli varustautunut viisaasti korvatulpilla; sotaisassa elokuvassa pauketta riittikin.

En ole kovin hyvä katsomaan kamaluuksia, niinpä muutamassa pahimmassa kohdassa suljin silmät kunnes ampuminen loppui. Tukku kuraan kaatumisia ja veriroiskeita jäi näkemättä, mitä en pidä kovin suurena taiteellisena menetyksenä.

Elokuvan tarina kertoi sotavaiheen raastavimmasta puolesta – tilanteesta, joka pakotti veljekset, sisarukset, rakastavaiset, miehen ja vaimon eri puolille rajaa sekä raja-asemaa johtavan kapteenin epäinhimilliseen erottelijan tehtävään. Raja erotti juuri itsenäisyyden saaneen Suomen ja Venäjänmaan, mutta aukesi aatteellisena railona myös maanmiesten ja -naisten väliin.

Kaiken uhan ja epäilyn, tappamisen ja hävityksen keskellä elokuva onnistui myös kertomaan vahvalla tavalla rakkaudesta ja ystävyydestä, armahtavaisuudesta ja tulevaisuususkosta sekä kohtaloonsa tyytymisestä väistämättömän edessä.

Mitä nyt ajatellaankin vuoden 1918 tapahtumista, Rajalla -elokuva kertoo inhimillisyydestä tavalla, joka koskettaa syvästi tänäänkin.

  • Haastoin sinut… 🙂

    Kommentin jätti Liisa · keskiviikkona 23. tammikuuta @ 18:36

  • Kiitän haasteesta, ekoajatukset muhivat odottelemassa..

    Kommentin jätti Ellinoora · keskiviikkona 23. tammikuuta @ 20:55

  • Saat myöskin kukkia ja kunniaa. Syy: blogiasi on yksi suosikeistani. Ajatuksiasi ja tuumailujasi on mukava lukea. Kiitos!

    http://pastorinbloggaus.blogspot.com/2008/01/kukkia-ja-kunniaa.html

    Kommentin jätti Ansku · torstaina 24. tammikuuta @ 00:44

  • Kiitos!

    Kommentin jätti Ellinoora · torstaina 24. tammikuuta @ 18:33

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista.

This site is protected by reCAPTCHA and the Google Privacy Policy and Terms of Service apply.